Sanan- ja mielipiteenvapaus ei ole mielipidekysymys

Sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä. Se ei ole mielipidekysymys eikä etuoikeus, joka kuuluu vain osalle ihmisistä – se on perustavanlaatuinen oikeus, joka kuuluu kaikille. Viime vuosina olemme kuitenkin nähneet huolestuttavan kehityssuunnan: sananvapautta vaaditaan äänekkäästi silloin, kun se tukee omaa näkökulmaa, mutta ollaan valmiita rajoittamaan sitä heti, kun joku toinen esittää mielipiteen, joka ei miellytä.

Tämä ilmiö näkyy niin valtiovallan toimissa kuin tavallisten kansalaisten asenteissa. Yhä useammin kuulee, että ”tämä mielipide on vaarallinen” tai ”tätä ei pitäisi saada sanoa julkisesti”. Mutta jos alamme määritellä, mitkä mielipiteet ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät, emme enää puhu sananvapaudesta vaan sensuurista. Sananvapaus ei ole valikoiva oikeus – se joko on tai ei ole.

Mielipiteenvapaus kumpuaa suoraan sananvapaudesta. Ei ole olemassa oikeita ja vääriä mielipiteitä, on vain erilaisia näkemyksiä, joita ihmisillä on oikeus ilmaista. Tämä ei tarkoita, että kaikkien puheiden on oltava totta tai hyväksyttäviä – mutta ne on voitava esittää ilman pelkoa rangaistuksesta tai vaientamisesta.

On syytä kysyä itseltämme: miksi vaadimme itsellemme oikeutta ilmaista mielipiteemme, mutta olemme valmiita tuomitsemaan ja hiljentämään toiset? Sananvapaus ei ole kilpailu siitä, kenen mielipide on suosituin tai hyväksytyin. Se on suoja myös epämiellyttäville, vaikeille ja provosoiville mielipiteille – juuri siksi, että se suojaa meitä kaikkia.

Todellinen sitoutuminen sananvapauteen mitataan vasta silloin, kun puolustamme sitä myös silloin, kun emme ole samaa mieltä. Silloin kun on vaikeaa. Silloin kun tekisi mieli vaatia hiljaisuutta. Sanan- ja mielipiteenvapaus eivät ole asioita, joita voi puolustaa valikoiden. Ne ovat arvoja, jotka joko jaetaan yhteisesti – tai jotka menetetään kaikilta.