Rauhanmiehet Trump ja Putin taistelevat rauhan puolesta Euroopan sotahulluja vastaan
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin ovat molemmat ilmaisseet halunsa lopettaa Ukrainan sota ja neuvotella rauhan. Kaksi maailman vaikutusvaltaisinta johtajaa puhuvat nyt suoran diplomatian ja neuvottelujen puolesta, mutta he kohtaavat odottamatonta vastustusta – ei pelkästään omilta poliittisilta vastustajiltaan, vaan ennen kaikkea Euroopan johtajilta, jotka näyttävät olevan valmiita kaikin keinoin estämään rauhan solmimisen.
Britannia ja useat muut eurooppalaiset maat eivät ainoastaan vastusta neuvotteluratkaisuja, vaan ovat valmiita jopa lähettämään omia joukkojaan Ukrainaan, mikä eskaloisi konfliktia entisestään. Sen sijaan, että Euroopan johtajat tarttuisivat rauhantekoon ja pyrkisivät diplomatiaan, he näyttävät olevan valmiita syöksemään koko mantereen entistä syvempään konfliktiin. Miksi?
Trump on toistuvasti sanonut, että hän pystyisi lopettamaan sodan nopeasti. Hänen linjansa on yksiselitteinen: sota on lopetettava ja rauha on saavutettava neuvotteluin. Putin on myös antanut selviä signaaleja siitä, että Venäjä on valmis neuvotteluihin. Mutta tästä huolimatta Euroopan sotahullut torjuvat kaikki mahdollisuudet diplomatiaan ja syytävät aseita sotatantereelle.
Onko Eurooppa ajautunut totaaliseen järjettömyyteen, jossa rauhan tavoittelu on pahinta mahdollista politiikkaa? Eikö historian opetusten pitäisi kertoa meille, että jokainen pitkittynyt sota johtaa vain tuhoon ja kärsimykseen? Sen sijaan, että Euroopan johtajat etsisivät mahdollisuuksia sodan lopettamiseksi, he pelaavat vaarallista peliä lisäämällä panoksia ja uhkaamalla lähettää joukkoja. Tämä on suora tie kohti laajempaa sotaa, eikä Euroopan kansalaisia ole edes kunnolla kuunneltu tässä valtavassa päätöksessä.
On aika ottaa järki käteen. Rauha ei synny aseita lähettämällä tai konfliktia lietsomalla, vaan neuvottelemalla ja etsimällä kestäviä ratkaisuja. Trump ja Putin näyttävät ymmärtävän tämän, mutta Euroopan johtajat eivät. Kysymys kuuluu: miksi? Keitä he oikein palvelevat? Miksi rauha ei ole heidän prioriteettinsa? Euroopan kansalaisten pitäisi herätä ja vaatia vastauksia – ennen kuin on liian myöhäistä.