Ravikatsauksen haastattelussa Asianajaja Kari Eriksson

Maatalouden ongelmien myötä, on myös hevosala sekä raviurheilu haasteiden keskiössä.

Hevosala kokonaisuudessaan työllistää Suomessa kymmeniä tuhansia ihmisiä suoraan, ja välillisesti.

Erilaisia ammattikuntia on kymmenittäin pelkästään hevosalalla, puhumattakaan muista aloista joita hevosala työllistää aina urheiluvaatteista varusteisiin, eläinlääkäripalveluista maatalouteen jne.

Raviurheilu on viime vuosina joutunut silmätysten monien kovien haasteiden kanssa. Ravipäiviä on vähennetty. ja on jopa puhuttu raviratojen lopettamisesta. Ravirata on oman alueensa raviurheilun keskus. Raviradan lopettaminen tarkoittaa pahimmillaan ravialueen raviurheilun loppua. Näin kävi Vaasassa, kun uutta katsomoa ei saatu rakennettua palaneen tilalle.

Raviratoja käytetään hyväksi moninaisesti, muun muassa treenaamiseen. Myös ravien nuorisotoiminta keskittyy raviradoille. Kilpailuissa katsojien määrä on laskenut vuosien myötä, isot tapahtumat onneksi vielä kiinnostavat mutta riittääkö se tulevaisuutta silmälläpitäen. Ravihevosta ei tehdä yhdessä yössä, vaan kyse on pitkästä vuosien prosessista. Lisäksi monille hevonen on edelleen perheenjäsen, jonka merkitys on muussakin kuin kilpailutoiminnassa.

Ollaanko raviurheilusta tekemässä eliittilajia ?

Amatööri- ja juniori-toimintaa ollaan supistamassa, ja satsaus keskittyy lajin huipputasolle. Onko harrastajat unohdettu ? Mikäli näin on, olemme huonolla tiellä.

Kasvatuspuolella on jo pitkään huudeltu päättäjien perään, sillä esimerkiksi viimeisten tietojen mukaan Suomenhevosia on syntynyt Suomessa hälyttävän vähän.

Ravikatsauksen haastattelussa Asianajaja Kari Eriksson, joka on laaja-alaisesti hevosalan, ja erityisesti raviurheilun asiantuntija. Kari Eriksson on toiminut, ja työskennellyt raviurheilun parissa moninaisesti elämänsä varrella; Suomen Hippoksen hallituksessa, viimeksi puheenjohtajana ja tälläkin hetkellä Hippoksen valtuuskunnan jäsenenä. Oulun raviradan puheenjohtajana Kari on myös toiminut aikanaan vuosien ajan. Hevoset, ja raviurheilu ovat kuuluneet Karin elämään aina, pikkupojasta lähtien. Ne ovat myös hyvä vastapaino rankassa ammatissa asianajajana.

Millainen on Kari Eriksson sinun alkutaipaleesi hevosten, hevosurheilun parissa ?

• ” Olen lähtöisin taloudellisesti vaatimattomista oloista. Äitini oli yksinhuoltaja eikä kotona ollut mahdollisuutta hankkia hevosta tai harrastaa muullakaan tavalla hevosia ja hevosurheilua. Ratkaisu löytyi läheltä Ville Lindgrenin tallilta. Ville teki hevoskauppaa, ja kun sain hevoskärpäsen pureman, minusta tuli Ville tallille vakituinen kävijä. Äitini sanoi joskus, että vietin enemmän aikaa tallilla kuin kotona. Joka tapauksessa sain mahdollisuuden harrastaa hevosia. Tästä mahdollisuudesta olen edelleen kiitollinen.”

Oliko raviurheilu heti se oikea hevosurheilulaji, vai oletko kokeillut vuosien saatossa muitakin lajeja?

• ”Raviurheilu on tullut hevosten mukana, ja innostuin siitä hyvin varhain. Vanhin tyttäreni ratsasti aiemmin, ja hänellä oli myös oma ratsu. Myös ratsastus on aina kiinnostanut minua, vaikka en ole sitä itse varsinaisesti harrastanutkaan. ”

Mikä raviurheilussa viehättää ?

• ”Raviurheilu on jaloa urheilua, jossa hyvin treenattu ja hoidettu hevonen tekee parin-kolmen minuutin suorituksen. Tämän suorituksen onnistumiseen vaaditaan kuitenkin paljon. Hevonen ei juokse väkisellä eikä pahalla mielellä. Kaiken on onnistuttava, mikäli raviurheilussa aikoo menestyä. Raviurheilussa kaikki ravi-ihmiset ovat samanarvoisia. Kun syyskuussa odotetaan sateisella, ja tuulisella oman ajokin starttia, ovat kaikki hevosihmiset samalla viivalla. Raviurheilussa hevosihmisen arvoa ei mitata titteleissä, tai omaisuudella. Arvostus hankitaan hyvällä hevosen kohtelulla, ja oikealla ravi-ihmisen käytöksellä. Muun muassa nämä ovat seikkoja, joiden vuoksi raviurheilu on minun lajini.”

Miten raviurheilu on muuttunut vuosien varrella ?

• ”Raviurheilu on muuttunut vuosien varrella, eikä mielestäni parempaan suuntaan. Lajia markkinoidaan liikaa rahalla, ja tietynlainen kovuus on tullut mukaan inhimilliseen lajiin. Kovuus näkyy myös siinä, miten raviväki kirjoittaa toisistaan erilaisilla keskustelupalstoilla ikävällä tavalla. Raveissa se näkyy kiireenä, ja toisten syyttelynä. Ennen, jos satoi vettä ja rata oli pehmeä, sanottiin, että rata oli raskas, mutta kaikille sama. Nyt todetaan, että ratamestari epäonnistui ? Syyllinen halutaan löytää silloinkin, kun kysymys on luontoon kuuluvista asioista. Myös palkintojen keskittäminen suurkilpailuihin, ja nuorten lähtöihin on osoittautunut virheeksi. Moni haluaa hevosestaan pitkäikäisen ystävän, ja kilpakumppanin, näin ainakin pienkasvattajat, joiden määrä on koko kasvatuksen kannalta ratkaiseva. Yksi kolmevuotiskausi ei pitkään lämmitä, ja kuka muistaa edellisvuoden Kriterium-voittajaa, joka jo seuraavana vuonna on lopettelemassa uraansa. Vääristynyt ajattelu on näkynyt raviharrastajien, hevoskasvatuksen ja hevosten määrän laskuna. Tyytyväisiä ovat varmasti isot kasvattajat, ja muutama ammattivalmentaja.”

Olet ollut johtavissa asemissa hevosurheilun parissa, ja nähnyt laaja-alaisesti alan kehityksen, sekä notkahdukset. Millaisia ajatuksia kokemukset, ja vuodet ovat tuoneet tullessaan ?

• ”Raviurheilu on aina ollut minulle sydämen asia. Kun olin harrastanut pitkään raviurheilua, minua pyydettiin mukaan ravipäättäjäksi. Vuodet Oulun raviradan puheenjohtajana ovat minulle edelleen hyvin rakkaita. Hippoksen päätöksenteko oli minulle pettymys. Muutoksia ei uskallettu tehdä, ja sitten kun tehtiin jotakin, asiaa ei oltu valmisteltu tarpeeksi. Eniten minua harmittaa edelleen omasta peliyhtiöstä Fintotosta luopuminen. Yhden peliyhtiön mukanaan tuoma byrokratia, ja mahdollisuudet eivät sovi ravitalouden hoitoon. Uskon, että esille tulleita epäkohtia voidaan korjata, jos halua siihen löytyy. Veikkauksen kanssa yhteistyö on ollut kyllä hyvää ja uskon, että yhteistyön jatkaminen ja kehittäminen olisi raviurheilun kannalta hyvä ratkaisu. Nyt olemme ottamassa hyvin suuren riskin luopumalla yhteistyöstä valtion, ja Veikkauksen kanssa. Jo seuraavat kaksi vuotta tarkoittavat raviurheilun rahoituksen romahtamista. Toivottavasti tulevaisuus on kuitenkin valoisa, ja raviurheilu palaa vielä parrasvaloihin. ”

Miten raviurheilua voisi kehittää ?

• ”Raviurheilun kehittäminen vaatii terveen talouden ja talouspohjan, joka on ennustettavissa useampia vuosia eteenpäin. Yleistä asennetta tulisi muuttaa lajin arvostuksen suhteen. Raviurheilussa ei saisi olla eri ryhmiä kuten ammattilaisia tai harrastajia jne. Joka tapauksessa me olemme niin pieni porukka, että meidän on tehtävä’ työtä yhdessä. Raviurheilussa tulee säilyttää nykyinen rataverkosto ja suuri harrastajamäärä, elinkelpoinen ja laaja hevoskasvatus ja riittävä määrä raveja. Viimeksi mainittu on tarpeen sekä ammattilaisille, että lajia vasta aloittaville. Kukaan ei vie hevosta valmennukseen tai treenaa sitä itse, ellei hevosella ole kilpailumahdollisuuksia. Raviurheilu on urheiluista jalointa, ja sen kehittämiseen tulee käyttää järkeä, mutta myös sydäntä. ”

”Raviurheilu on koko kansan urheilua ja ajanvietettä, siitä ei saa tulla pienen ryhmän etuoikeus.”

Jokaisella hevosmiehellä on ainakin yksi hevonen, joka on jäänyt lämpimänä muistoihin. Kuka se on sinulle, Kari Eriksson ?

• ”Muun muassa Tupla-Tili eli Tupe oli sellainen. Tosin minulla on ollut montakin mieluisaa hevosta. Mieluisin ei ole aina se menestynein. Tupe oli mieluisa hevonen kaikella tavalla. Hienoluonteinen ja hyvätapainen. Tupe kehittyi valiojuoksijaksi, ja menestyi hyvin raveissa. Tupe oli pitkään hyvä ystäväni. Kuvassa Tupe on jo eläkepäivillä.”

Haastattelussa: Asianajaja Kari Eriksson (syyskuu 2024)

Kuva: Kari Erikssonin kotialbumi, ja kuvassa Kari Eriksson ja Tupla-Tili