Kolumni: Takaako sotilaallinen liittoutuminen turvallisuutta sen enempää, kuin liittoutumattomuus rauhaa?
Olen vuosien saatossa ollut mukana, kuunnellut ja nähnyt lukemattomia turvallisuuspolitiikkaan ja turvallisuuteen liittyviä keskusteluja. ”Pitäisikö Suomen liittyä NATO:on, pitäisikö muodostaa EU:lle omat joukot, pitäisikö muodostaa pohjoismainen puolustusliitto tai ainakin panna hynttyyt yhteen Ruotsin kanssa?”. Kaikkea tätä ja paljon muuta on ehdotettu ja vuodesta toiseen keskusteluiden outoina lintuina pysyvät ne, jotka eivät kannata sotilaallista liittoutumista kenenkään kanssa.
Turvallisuus on valtion tasolla laaja käsite. Iso sana, jonka jokaisen aspektin huomioon ottaminen vaatisi etenkin kansalaiskeskustelulta melkoista venymistä. Usein näyttää siltä, että mielipide ja tunne vie ihmistä ja päätöksien tai niiden tekemättä jättämisten seuraukset unohdetaan, kaikkein pinnallisimpia lukuunottamatta. Tällaisia pinnallisia seurauksia ovat esimerkiksi toteamus siitä, että NATO on käytännössä ainoa potentiaalinen keino turvautua Venäjän alati läsnä olevalta, joskin vuosien ja vuosikymmenten välillä melko eri tasoiselta uhalta. Usein samaan hengenvetoon ympätyn väittämän mukaan Suomella ei myöskään ole yksin mahdollisuuksia suojautua, mikäli itänaapurimme päättää Suomen vallata. Toinen pinnallinen näkemys on se, että NATO-jäsenyys ärsyttäisi Venäjää niin pitkälle, että se hyökkäisi lopulta NATO:a vastaan ja sen ohella Suomeen.
Molemmissa väittämissä on puolensa, mutta ottaen huomioon esimerkiksi Suomen ajautumisen yhä lähemmäksi länttä ja lisääntyvän sotilaallisenkin yhteistyön niin Yhdysvaltojen/NATO.n kuin EU:nkin kanssa, voisi nykyisen tilanteen vallitessa kuvitella Venäjän olevan jo koko lailla äärimmäisen ärsyyntynyt, eikä todellista sotilaallista uhkaa kohdistu Suomeen vieläkään. Samoin NATO-jäsenyyden kannattajien väite siitä, ettei Suomea voida puolustaa muuten kuin NATO:n avulla, on melkoista huuhaata. Maan kun voi pommittaa niin tasaiseksi kuin tahtoo ja jopa ilmaherruudesta luopuminen on joten kuten siedettävää, jos miehityksen, huom. Miehityksen torjuntaan tarvittavat edellytykset ovat muilta osin kunnossa. Onnistunut miehitys kun vaatii yksipuolista sotilaallista läsnäoloa ja sen saavuttaminen edes nykyisen, varjoksi entisestään leikatun reservimme läsnäollessa on melkoisen vaikeaa, tai ainakin tulee niin rahassa, mieshukassa kuin materiaalinkin osalta helvetin kalliiksi.
Lisäisikö NATO turvallisuuttamme? Onko Suomi parhaiten turvassa ”liittoutumattomana” (lainausmerkit siksi, että liittoutumattomuuden kyseenalaiseksi asettavia sopimuksia on jo tehty)? Mistä me sen tietäisimme, mutta pöydällä retkottavat tosiasiat osoittavat siihen suuntaan, ettei NATO-jäsenyys ainakaan vähennä sodan mahdollisuutta. NATO on yksi sotaisimmista instituutioista maailmassa ja jäsenyys edellyttäisi myöskin Suomen osallistumista operaatioihin itsenäisten kansakuntien tuhoamiseksi, missä ikinä NATO sellaisia päättäisi harjoittaakin. Säännöt kerhossa myöskin sanovat, että jos veli lyö veljeä, kaikki muut lyövät sitä kuka löi ensiksi. Sodat ovat siis NATO:n kannalta kiellettyjä, elleivät ne ole sen itsensä aloittamia tai ainakin hyväksymiä.
Kuinka suuri riski liittoutumattomuudessa sitten piilee? Vertaus voisi löytyä yksin kaupungin kaduilla kävelemisestä iltaisin. On pimeää, eikä eteen oikein tahdo nähdä, eikä taakse näe muutenkaan. Kaikenlaista voi sattua ja siksi tuleekin olla varovainen. Ei kuitenkaan ole pahitteeksi kyetä puolustamaan itseään, tarvittaessa tappavaakin voimaa käyttäen. On hyvä opetella kulkemaan niin, että näkee mahdollisimman laajan alueen kerralla ja pyrkiä pysyttelemään valossa. Tiedät, että pimeydessä voi lurkkia joku, joka tahtoo lompakkosi, ruumiinaukkojasi tai henkesi, mutta joudut kulkemaan kaduilla tänään ja huomennakin.
Tuoko NATO sodan omalle portillemme vai pitäisikö se sodan poissa? Oma mielipiteeni on selvä enkä kannata NATO-jäsenyyttä nyt enkä koskaan. Tiedän, että mielipiteitä on monia ja tiedän, ettei keskustelu aiheen tiimoilta tule pysymään asiallisena. Tiedän myöskin sen, että jokainen, joka vastustaa NATO:a, saa jonkin asteisen Putinistin tai muun ryssämielisen leiman. Se hinta on maksettava siitä, että Suomi on ja pysyy liittoutumattomana, rauhan puolesta puhuvana maana ja mahdollisimman kaukana suurvaltojen kiistoista.
Ei Nato-jäsenyyttä eikä vieraita joukkoja maamme kamaralle. Nykyinen asevelvollisuuteen perustuva armeija on paras mahdollinen ase maanpuolustuksessa.
Valitettavasti omat päättäjämmr ovat käyneet lähes 30 vuotta hybridisotaa omaa kansaansa vastaan tuottamalla kehitysmaalaisia yhteiskuntaamme sopeutumattomia aineksia Päättäjien typeryys on ollut omiaan rikkomaan suomalaiskansallista yhtenäisyyttä ja maanpuolustustahtoa.
Torniossa syksyllä 2015 järjestetty operaatio missä suomen puolustusvoimat avustivat miehitysjoukot maahamme oli suunniteltu nöyryytys varusmiehiä ja reserviä kohtaan -suomen armeija ilmoitti seisovansa maan rajojen ulkopuolelta ohjatun väestönvaihdon varmistajana -tämän röyhkeämpää omien joukkojen alistamista ei ole tapahtunut koko historiamme aikana. Asia tuli varsin selväksi ja samoin myös se että suomen armeijaa käskytetään rajojemme ulkopuolisten tahojen toimesta. Seuraukset ovat kaikkien nähtävissä -suomesta on muutamassa vuodessa tullut sotaharjoitusalue ja vieraiden sotavoimien apupoika. Maanpuolustuksen kanssa tällä touhulla ei enää mitään tekemistä kuin juhlapuheissa.
Otetaampas nyt hattu päästä ja mietitään toisenkin kerran. Nato ja Varsovanliitto ovat kuin kissa ja koira. Tällä hetkellä Naton raja kulkee Norjassa. Ruotsi kääntelee takkiaan useammin kuin Väyrynen ja Suomi on tähän asti ollut puolueeton maa. JOS Suomi haluaa että Nato-raja siirtyy Suomen itärajalle ja että Venäjä miehittää Suomen sekä aloittaa sodan, se onnistuu varmimmin liittymällä Natoon. Mutta kyse on vain siitä että haluaako Suomi (eli suomalaiset)?
Lavrov sanoi jo vuosia sitten että Suomessa on 32 taktista kohdetta ja 5000 ihmistä. Kuulutko sinä niihin jotka voat Suomen talouselämän kannalta keskeisessä roolissa? Jos kuulut niin kannattaisi pelätä. Nimittäin, venäläiset eivät uhkaile. He antavat lupauksia. Eli jos venäläinen sanoo (kuten Lvrov) että:”Venäjä ei hyväksy sitä että Suomi liittyy Natoon” niin se kannattaa otta luapuksena. Venäjä ei hyväksy sitä ja tekee tarvittavan estääkseen sen.
On muistettava kuinka monta kilometriä Venäjällä on valvottavaa rajaa. Jos jokunen kilometri ei aiheuta päänsärkyä, se on meille vain hyvä asia. Mutta jos se aiheuttaa, niin voi meitä. Meidän seuraava sotamme kestää noin 7 minuuttia. Sinä aikana lentokykyiset (osa lentokyvyttömiä) hornettimme kurvaavat itärajalle ja ampuvat keiken ampumatarvikemateriaalin mitä meillä on. Sen jälkeen emme saa ammuksia mistään ja hornetimme palaavet kentälle. Odottamaan että idästä tulee sellainen rautakatto joka pommittaa meidän keskiajalle.
Joten, olisiko kansan mielestä laiha sopu parempi kuin lihava riita? Kansamme on nyt sitä mieltä että lihava riita Venäjän kanssa on parempi. Itse olen laihan sovun kannalla. Silloin voimme käydä vaikka kauppaa Venäjän kanssa eikä Valion tarvitsisi myydä jugurtteja alihintaan Tescolle.
NATO ei suojele meitä kaikkein todennäköisimmältä uhkakuvalta eli massiiviselta matu-invaasiolta. NATO ei pysty kääntämään täällä vallan itselleen kaappaaman globalistieliitin päitä omalle kansalle myötämielisiksi. Jos Trump olisi aidosti USA:n ulkopolitiikan johdossa, niin hänen puoleensa voitaisiin kyllä kääntyä ohi NATO:n, koska mies ymmärtää suomalaistenkin edun päälle enemmän kuin omat valtiaamme. Harmi vain, ettei USA:n ulkopolitiikan suunnasta ole tällä hetkellä oikein tietoa eikä Trumpinkaan asema ole siellä erityisen vakaa.
Clintonin valinta USAn presidentiksi olisi ollut käytännössä kolmannen maailmansodan lähtölaukaus. Sotakiimaiset NATO-kenraalit olisivat saaneet täysin vapaat kädet toteuttaa fantasioitaan joihin suomikin on kansalta lupaa kysymättä sitoutettu mukaan. Suuri kysymys on se kauanko Trump pystyy näitä kiihkoilijoita pitelemään?
Kannatan Suomen perinteistä puolueettomuus linjaa tai ainakin liittoutumattomuutta ingertoitumalla Natoon, joka tuo tosiasiallisesti paljon enemmän ikävyyksiä kuin hyötyjä itse Suomen puolustuskyvylle. Päinvaston Natossa vain Suomen ulkomaiset velvoitteet lisääntyvät, joka vie aina vain enemmän jo nyt hyvin rajallisia resursseja Suomen oman puolustuksen kannalta. Suomi on pienestä koostaan huolimatta ”laaja” maa, jonka puolustustamiseksi käytettävä sotilaiden määrä on rajallinen miesvahvuudeltaan, koska maamme väkiluku piene vähän yli 5 miljoonaa asukasta, josta yli puolet on naisia, jotka eivät osallistu varusmiespalvelukseen lakisääteisesti siten kuin miehet. Suomi jo nyt todennäköisesti joutuu vastaamaan myös baltian maiden puolustuksesta joutumalla osallistumaan siihen tavalla tai toisella. Täytyy muistaa sekin itsestäänselvyys, että omistamme pitkän maarajan Venäjän kanssa, joka suurvaltana ja hieman nurkkaan ahdistettuna valvoo ja omaa intressejä rajojensa suhteen, sillä Natoon – ja otetaan nyt se tuha EU:kin – liittyneet entiset Neuvostotasavallat ja Itä-Euroopan kommunistiset sateliittivaltiot ovat Neuvostoliiton kaaduttua v. 1991 vaihtaneet puolta aikojen kuluessa niiden halutessa tehdä selvä pesäero entiseen miehittäjävaltioon Neuvostoliittoon, joka tosiasillisesti määräsi kaikesta ja oli vähintäinkin uhkana, jos jossakussa noissa maissa pääsivät ”taantumukselliset voimat” esiin uhkaamaan kommunismin yksinvaltaa eli ”kansandemokratiaa”, jota suomalaisille nytkin Herran vuonna 2018 pyritään työntämään väkisin kurkusta alas rajoittamalla sananvapautta ja harjoittamalla poliittista vainoa kansallismielisiä kohtaan.
Jo Suuren Venäjän takia Suomen ei pidä liittyä vastakkaiseen sotilasliittoon, sillä Suomi on tuollaisen liittoutuman etuvartiosto, joka ensimmäisenä joutuu Venäjän radikaalien sotatoimien kohteeksi ja nk. ”liittolaiset” eivät omien intressiensä vuoksi tuhlaa sotilaallista voimaa ja voimavaroja jo menetetyn Suomen vuoksi, vaan ne keskittyvät linnoittamaan omia puolustus linjoja kiireen vilkkaan ennen kuin Venäjä ehtii heidänkin porteilleen.
Me olemme jo NATOSSA. Kansalta tällaisia asioita ei ole koskaan kystty lupaa. Olemme jo etulinjassa ja odotamme käskyä suojata itä-raja. Nato hoitaa loput. Mutta raskaat ovat ajat tulossa.
Suojata miltä?
Tosiaan suojata miltä, ja minkä etulinjassa te olette? Nato hoitaa kapsäkkinsä kotimantereelleen Yhdysvaltoihin heti kun teistä hyödykkeistä on ammuttu ilmat pihalle ja suolet mättäille, eli teidät on käytetty loppuun ja Suomi lakannut olemasta.
Suomi tyhjenisi hetkessä ”ystävistä” jotka täällä sotaa lietsovat. Irakin sotarikollisetkin jonottaisivat palautuslennoille ja jotenkin mystisesti länsirajan yht’äkkiä pystyisikin sulkemaan -ainakin valkoisilta suomalaisilta.
Suomella ei ole oikeita ystäviä -meitä hyväksikäyttää puoli maailmaa mutta jos tilanne iskisi päälle niin ottavat mukaansa kaiken mitä irti saavat ja häipyvät. Millään sopimuksilla ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa -tämän luulisi jokaisen ymmärtävän jos edes hieman tuntee historiaa.
Se on jännä juttu kuinka tässä maassa joka makaa Venäjän kyljessä tuhannella rajakilometrillä ja siinä pysyy, joillakin on kuvitelma että tekee hyvää huudella kuuden tuhannen kilometrin päästä käymässä olevan ison pojan kainalosta. Mitäs ja kun se käymässä oleva kaveri häipyy. Niinpä.
Kyllä.. Sotillaallinen liitoutuminen lisää terroriuhkia suomeen yli 100 kertaisesti..Joten tottakai suomen terrorihallitus maan vie natoon ihan sama mitä kansa on siitä mieltä.
Suomen päättäjät ovat myyneet tämän maan. Päättäjät ovat se pahin vihollinen.
Tämä vihollinen tekee tuhojaan koko ajan ja keksi koko ajan lisää vaikeuksia ja ongelmia meille.
Tänään on joku tehnyt näköjään pienen vastaiskun.
Palvelunestohyökkäys on kaatanut useiden viranomaisten verkkosivustoja – tunnistautuminen ei onnistu Kelan sivuilla.
Palvelunestohyökkäys kaatoi iltapäivällä useiden valtionhallinnon viranomaisten ja ministeriöiden verkkosivustoja, kertoo Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksen Valtorin toimitusjohtaja Pasi Lehmus.
Palvelunestohyökkäys tapahtui Lehmuksen tietojen mukaan noin kello 16.30. Hyökkäys tapahtui Valtorin palveluita vastaan. Se estää useisiin verkkopalveluihin tunnistautumisen, ja osa sivustoista ei aukene ollenkaan.
Muun muassa valtioneuvoston, sisäministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön sivut ovat poissa käytöstä.
Myös poliisin ja tullin verkkosivut ovat kaatuneet.
Osoittaa hyvin kuinka tosipaikan tullen sähköinen ja elektroninen yhteiskunta lakkaa olemasta. Perseelläkös perunat maksellaan?
Nimim. Perunatilallinen
Yksinkertainen kysymys, jolla voidaan testata maan tosiasiallista sotilaallista liittoutumattomuutta:
Onko valtio vapaa ostamaan aseensa sieltä mistä itse haluaa?
P.S.
Petri, tulethan ehdokkaaksi vaaleissa!
Kyllä Suomi saa ostaa aseensa mistä huvittaa nykyään. Siksipä niitä ei enää osteta Venäjältä.
Suomen liittoutumattomuus ja puolueettomuus ovat pian lopullisesti mennyttä jo ilman Natoakin, koska suuruudenhullu johtomme vie meitä innolla syvemmälle EU:iin ja sen myös Naton kilpailijaksi perustettaviin joukkoihin. Tämän toteuduttua olemme viimeinkin korviamme myöten kansainvälisissä selkkauksissa, joilla ei muuten olisi mitään tekemistä Suomen kanssa.
Oikein suomettumisen tyysija nämä kommentit.
Artkkelin kirjoittaja väittää Natoa sotaisaksi, vaikka ei Nato ole sotinut Natona, vaan esim. YK:n pyynnöstä. Kirjoittaja siis valehtelee tukeakseen mielipidettään, joka perustuu suomettuneisuuden ajan liturgioihin.
Nato-jäsenyys ei saisi Venäjää hyökkäämään Suomeen, kuten jotkut peloissaan tuntuvat luulevan. Venäjä varmaankin marisisi ja muodollisesti tekisi jotain melko harmitonta ja hetken kuluttua se hyväksyisi mokoman.
Nato-jäsenyys ei estä Venjä-kauppaa, kuten jotkut tuntuvat uskovan. Nato-maat, kuten Saksa tekee täysillä kauppaa Venäjän kanssa.
Venäjä-kauppa ei ole Suomen pelastus, vaan jos sen varaan menee liian paljon viennistä, Suomi taantuu eli suomalaiste köyhtyvät. Joskus tulevaisuudessa, kun Venäjä on kehittyneempi kuin nyt, sillä on varaa ostaa laadukkaita tuotteita merkittäviä määriä. Sellainen vienti ei köyhdytä.
Suomettuneisuuden aikana kansalle uskoteltiin vaikka mitä Venäjän ihanuudesta ja kuinka sen edessä tulee nöyristellä, jotta se ei olisi ilkeä. Näin näkyy suuri osa porukasta uskovan edelleen, vaikka noista liturgioista on ollut kolmisen kymmentä vuotta aikaa toipua.
Se pitäisikin muistaa Ettei raha haise”. Mutta vikapäänä onkin se, Suomi tsuhna on niin pedanttinen siinä suhteessa ettei pahis -venäjän kanssa pidä nyt olla missään tekemisissä varsinkin kun itse EU kävi sotkemassa itse Ukrainan kriisin, jonka tuloksena asetettiin EU:n talouspakotteet Venäjälle. Nuo pakotteet eivät merkitse mitään Keski-Euroopalle kaupankäynnin pienen ennestään jo pienen volyymin takia ja nekin rikkovat tapansa mukaa – kuten aina – EU:n tekemiä päätöksiä luu ulkona kun sen sijaan Hölmölä pitää kiinni pilkun tarkasti kiinni kuin hukkuva oljenkorresta. Paras ja kuvaavin esimerkki oli ulkoministerimme eli Sika-Soinin maahantulokielto Venäjän edustajille Suomeen, jossa EU:n ja Venäjän oli tarkoitus Suomen maaperällä sulatella jäätyneitä suhteitaan tai ainakin muodostaa puheyhteys. Jopa muilta EU-mailta alaleuka putosi kuin alasin lattiaan kun ”rukouspäivällis- soinin” periaatteen miehen päätös poiki hedelmää ettei ruskeja ollut mailla eikä halmeilla. Suomi menetti ja menettää toisin kuin muut EU-maat paljon Venäjän kaupan tyrehdyttyä täysin, joka on vielä selvänä osasyynä Suomen kurjaan talouteen ja vähentämässä sen ”nousupaineita” sille, että se nousisi nousukierteeseen, joka vahvistaisi itseään. Suomi voisi aivan yhtä hyvin pokkana käydä kauppaa jo monta vuotta piittaamatta mistään pakotteista, mutta sehän on samaa kuin toivoisi Gobin autiomaahan vettä.
Ntao-jäsenyys antaa lisävoimaa puolustukselle. Merkittävintä siinä on materiaalituki ja tiedustelutiedot sekä luultavasti ilma- ja merituki. Nato ei sodi Suomen puolesta, kas kun ei sillä ole mitään joukkojakaan. Kullakin jäsenmaalla on omansa. Se, että Nato-maiden joukkoja tulisi Suomeen avuksi, on Suomen pyynnöstä mahdollista toki, mutta Suomen tulee laskea omien joukkojen varaan.
Nato-jäsenyys ei velvoita mihinkään muuhun kuin avustamiseen, jos joku jäsenmaa joutuu hyökkäyksen kohteeksi. On montakin esimerkkiä siitä, miten YK:n pyytämää Nato-apua ovat toimittaneet jotkut Nato-maat, joidenkin jäädessä sivuun pippaloista omasta tahtostaan.
Puolueettomuus ei suojele kuin juhlapuheissa, eikä sillä ole mitään arvoa, jos maailma palaa. Suomi ei joudu sotaan muussa tilanteessa kuin maailmanpalossa. Nato-jäsenyys auttaa sikäli, että Suomeen ryhtymisen kynnys kasvaa. Puolueettoman voi napsia paljon helpommin, eikä Suomella ole materiaalia selviytyä pitkään. Siksi materiaaliapu Nato-jäsenyyden myötä, on erityisen tärkeä.
Niin kauan kun väestönvaihto suomessa jatkuu pysyy NATO:n kannatus marginaalisena. Massiivisella propagandallakaan globalistit eivät ole saaneet kuin 20-25% kansasta mukaan vouhotukseen -tämä ryhmä koostuu lähes poikkeuksetta siitä väestönosasta joka ei konfliktin syttyessä joutuisi asettamaan itseään minkäänlaiseen vaaraan. Koviten kiljuvia ryhmiä ovat aina petolliset suomenruåtsalaiset, ei-etniset ”suomalaiset”, talous-eliitti, armeijaa käymättömät ja upseerit joiden sodanaikainen tehtävä on jossain helvetin etäällä sieltä missä rytisee. Nämä ”toisen perseellä tuleen istuvat” nilkit ovat saaneet pienen osan tavallista kansaa mukaan öyhötykseensä mutta sen ryhmän koko on, ja se tulee myös jäämään marginaaliseksi.
Ja mitä tulee tuohon sinunkin hokemaan ”pelkäämiseen” niin se on täyttä paskapuhetta. Mitään pelkoa ei ole mutta sitäkin enemmän on VIHAA niitä kohtaan jotka ovat antaneet tämän maan vieraisiin käsiin ja tuoneet muukalaiset tänne elämään meidän kustannuksellamme. Teitä ei suomen itsenäisyys kiinnosta pätkän vertaa.
Ollessaan Ruotsin alaisena osana sen suurvaltapolitiikkaa, joutui Suomi alituiseen kärsimään etuvartioasemansa vuoksi Ruotsin kuninkaiden riidoista ja sodista Venäjän kanssa. Samoin kävi seurustelussa Saksan kanssa ja samoin käy tässä seurustelussa Naton kanssa. Pelivara olkaa jo nyt olla loppuunkäytetty. Tietyt piirit Venäjällä ovat jo ärsyyntyneet ja tilanne alkaa muistuttaa keisarivallan aikoja, jolloin suomalaisten itsemääräämisoikeuden tukena oli vain hallitsijavakuutus, jonka keisarit uusivat aina ottaessaan hallitusvallan kontolleen kunnes heikkotahtoinen Nikolai ll sitten lipesi ja antoi suomisyöjille valtuudet venäläistää Suomen. Kuten vahvat keisarit on nyt kortit Putinin käsissä. Hän hyvin tuntee suomettumisen ajan ja ymmärtää tämän ilmiön ja sen että vastaavanlainen järjestely pitää itärajamme stabiilina. Hän on venyttänyt kuminauhaa jo liiankin pitkälle näiden natokiimaisten pelimiesten kanssa. Myönnytyksenä on tietenkin annettu tämä ydinvoimalakeissi tukikohdaksi, josta voidaan valvontaa tehdä ja päästä Suomen tärkeisiin elinhermoihin käsiksi ja ilman erikoisempia sotatoimia painostaa Suomi oikeaseen ruotuun. Nimittäin hävitetyllä maalla ei mitään virkaa Venäjälle ole. On vain hävytön kuluerä. Nato tahtoisi puolustaessaan Ruotsia Suomen ei kenenkään maaksi, jonka tuhoutumisella ei mitään väliä olisi. Vehkeillessään tulivat nämä lyhytnäköiset politikot lipsauttamaan aikalailla sopivat kortit Putinille käteen, että musta hiili jäi vain omaan käteen. Kun Suomi joutuu kriisiin on tosi, että nämä kunniavieraat lähtevät hippulat vinkuen tiehensä ja vievät saaliina kaiken arvokkaan irtaimen. Putinille vaan patsas Aleksanterin viereen torille, sillä hänellä on hyvien keisarien otteet Suomen suhteen.