Kolumni: Ratkaisuehdotuksia pyydettiin – Herääminen on vaikeaa mutta hereillä pysyminen helppoa (Osa 1.)

Viimeksi kirjoittamani kriittinen kirjoitus ”Herätkää ihmiset…” herätti kosolti mielipiteitä ja keskustelua, onnistuen siten mainiosti tehtävässään. Kritiikkiä kirjoitus sai osakseen siksi, ettei siinä tarjottu ratkaisuja kerrottuihin ongelmiin, joka ei toki ollut kirjoituksen tarkoituskaan. Joidenkin lukijoiden mielestä aihe oli myöskin niin loppuun kaluttu, ettei siitä tarvitse enää kirjoittaa… Tällä kertaa pyrin esittämään ratkaisuja juuri noihin ongelmiin, mutta pyydän lukijaa huomaamaan, ettei jokainen ratkaisu ole (ainakaan tällä hetkellä) kovinkaan realistinen, sillä jos aihe on niin loppuun kaluttu kuin minun annettiin ymmärtää eikä kansa siltikään ole ottanut onkeensa, väittäisin että halukkuus muutokseen on melko vähäistä.

Kritisoin kolumnissani kulutusyhteiskuntaa ja siihen liittyvää elämäntapaa. ”Me heräämme aamuisin töihin, jotta saisimme vastineeksi kuluttamiseen kelpaavaa valuuttaa… Me nukumme, olemme töissä, kulutamme, paskannamme ja kuolemme. Sellainen on ihmisen toimi.”. Vain pahimmassa kieltotilassa olevat kykenevät kieltämään tuon kierron olemassaolon ja tokihan heitäkin löytyi. Ratkaisu ei ole yksiselitteinen, koska sitä ei ole ongelmakaan. Sekä ongelmassa että ratkaisussa on roolinsa niin medialla, rahalla kuin suhtautumisella elämään ylipäätään, mutta tärkein rooli on itse kuluttajalla. Muutos vaatii käytännössä täydellistä ajattelutavan muutosta. Niin suurta että kyseessä voisi olla jopa hienoin ”kulttuurillinen vallankumous”.

Aloitetaan siis tärkeimmästä, kuluttajasta ja tämän suhtautumisesta itseensä ja maailmaan ympärillään. Melkoisen kylmä ja harmaa on ajattelutapa selviytymisestä kapitalismin keinoin. Vakka kirjoitustani kritisoitiin siltäkin kannalta, että tämä nyt vain on moderni elämäntapa ja elettävä on, voisiko sen hoitaa jollakin toisella tavalla? Voisiko elämään löytyä edes hiukan terveellisempi lähtökohta kuin kuluttamisen ehdoilla oleskelu? Nähdäkseni päivittäisen elämän tervehtymisen lähtökohtana on tässä tapauksessa kulutustottumusten yksinkertaistaminen. Tarkoitti yksinkertaistaminen sitten kulutustottumusten yksinkertaistamista ravitsemuksessa tai viihteessä. Prosessoimaton on useimmiten terveellisempää ja mitä lähempää ruoka tulee, sitä kestävämpää on sen kuluttaminen. Poikkeuksiakin löytyy, kuten kotimaiset tomaatit talvella, mutta emme ryhdy nyt saivartelemaan. Talvisin voi syödä juureksia;)

Toki on muistettava realiteetit: Ei jokainen voi täysipäiväiseksi viljelijäksi ruveta eikä jokaisella riitä aika tahi osaaminen tietokoneen rakentamiseen mutta jokainen saa tomaattikasvin kasvamaan parvekkeella ja jokainen tunnistaa mustikan metsässä. Jokainen oppii kalastamaan välttävästi ja jokainen löytää lähituottajan jolta löytää fiksummin tuotettuja elintarvikkeita, joista tulonjakokin on huomattavasti siedettävämpi. Tietokoneen saa kätevästi käytettynäkin tai sitten voi kasauttaa sellaisen käytettyjen koneiden toimivista osista. Eri asia on, mihin itsensä totuttaa. Tarvitsemmeko me hifi-laitteistoja viihtyäksemme? Tarvitsemmeko me muoviin pakatun, tunnistamattomaksi jalostetun möykyn ruoka-ainetta x tullaksemme ravituksi? Emme me tarvitse, vaan näennäinen ”tarvitseminen” on yksi osa ongelmaa…

Elämä nykyisellään on monimutkaisempaa kuin osaamme ajatella. Jo ihmisen perustarpeiden tyydyttäminen on lähtökohtaisesti toteutettu niin, että toteuttamisen vaatima ketju on tolkuttoman pitkä. Perustarpeiden lisäksi meillä on noita ”näennäisiä tarpeita” jotka meille toki on markkinoitu ainakin lähes välttämättömyyksinä. Ihminen on perimmiltään melko yksinkertainen otus, eikä todella tarvitse esimerkiksi viihtyäkseen kovinkaan paljon. Länsimaalaiset, ”sivistyneet” vain ovat niin turtuneita kaikkeen yksinkertaiseen, että ”näennäinen tarve” on päässyt syntymään. Vanhasta kansasta, joka siis leikki käpylehmillä joista jaksetaan toistuvasti muistuttaa ja joka eli komeasti muikuilla ja perunalla, on lytätty perustelulla ”kun eivät tienneet paremmasta”. Ongelma nimenomaan on se, että me tiedämme ”paremmasta” ja se tekee ratkaisusta vielä vaikeamman. Me voimme ja meidän tulisikin kieltäytyä ”paremmasta”, mutta se vaatii, kuten sanottua, massiivisia muutoksia ajattelutapaamme.

”Sivistyneen ihmisen” elämä on pohjimmiltaan tyhjää ja merkityksetöntä. Se keskittyy kuluttamiseen, koska kuten kolumnissani sanoin, ”Meidät on passivoitu keskittymään kuluttamiseen ja paskaviihteen tuijottamiseen, jotta emme katsoisi sekuntiakaan väärään suuntaan.”. Mikä sitten on oikea suunta? Vastaus on melkoisen yksinkertainen, terve sisältö elämään. Urakehitys tai vastaava suuremman kuluttamisen mahdollistamiseksi ei ole tervettä, perhe ja yhteisten asioiden eteen työskenteleminen taas on. Kyseessä on arvokysymys, perustavalaatuinen sellainen, mutta jos olemme eri mieltä tästä arvokysymyksestä, se vain todistaa pointtini entistä kovemmin oikeaksi.

Ratkaisuni pähkinänkuoressa

– Yksinkertaisempaa elämää: Yksinkertaisempi ravinnon hankinta ja ravitsemus, yksinkertaisempaa viihdettä, vähemmän kuluttamista ja enemmän kierrättämistä sekä itse tuottamista/teettämistä.

– Tervettä sisältöä elämään: Oman heimon ja perheen eteen työskentelyä. Perheen perustaminen ja paluu lähemmäksi sitä, mitä me pohjimmiltamme olemme.

– Ylipäätään aktiivista erkaantumista modernista elämäntavasta: Keskittyminen siihen, mikä todella on merkityksellistä sekä heimolle että yksilölle. Vanhojen, haitallisten ja passivoivien tapojen hävittäminen.

Toiselle kertaa jäi vielä oravanpyörän lopullinen murtaminen poliittisine ulottuvuuksineen. Kirjoitus paisui jo nyt melkoisen pitkäksi, joten katkaistaan kahteen osaan. Kyseessä on ainoastaan minun näkemykseni asioista. Inhoan modernia länsimaista kulttuuria ja pidän sitä äärimmäisen vahingollisena kansoille ja kulttuureille kautta maailman.

Petri Perta

PS: Eikö kenenkään muun mielestä ole outoa, että pulloveden loppuminen kaupasta on ”kriittinen tilanne”?

 

 

 

19 thoughts on “Kolumni: Ratkaisuehdotuksia pyydettiin – Herääminen on vaikeaa mutta hereillä pysyminen helppoa (Osa 1.)

  • 28.7.2018 at 10:17
    Permalink

    voisin olla pikkasen eri mieltä, esim. ystävälläni on pikku firma. hän on hyvä työssään mutta kirjanpito teettää tuskaa, pitkiä unettomia öitä päivän jälkeen painii kirjanpidon ja lippu lappu kasojen kanssa, sanoin hänelle laita kaikki, helkkarin laput ja liput laskut kenkälaatikkoon ja anna ne valtuutellu kirjanpijälle, meni pari kuukautta , asiat oli kunnossa ja hän sanoi, oikeessa oot, pitää tehdä sitä missä on hyvä ja ennen painiskelin tunti tolkulla laskujeni kanssa, teen tunnin extraa viikossa ja kirjuri hoitaa loput, sekä kaikki on kondiksessa. sama kun pankinjohtaja kerran hämmästeli palkkani suuruutta lainaa hakiessani, jaa´a kunpa olisin sinun ammatissasi, sitä kun en hallitse, sitten hän myhäili ja sanoi juu mutta sinäkään et voi olla pankinjohtaja, ja olimme molemmat tyytyväisiä…että eikös ollut vanha sananlaskukin että suutari pysyköön lestissään…..

    Reply
    • 28.7.2018 at 11:59
      Permalink

      Juuri näin. Kapitalismin vihaajat ja kommunismin ihailijat ajattelevat virheellisesti, että jokainen voisi tehdä kaikkea. Vaikka asia on on päinvastoin: jokainen on vain joissakin asioissa hyvä (kiinnostunut/lahjakas) ja siksi kapitalismiin liittyvä työnjako ja erikoistuminen on mahdollistanut kehityksen ja sitä myöden hyvinvoinnin ja vaurauden.

      Mutta se, että nyt mennään taaksepäin kehityksessä ja kieroutuneeseen tilanteeseen sekä kulttuurisesti, että taloudellisesti on taas toinen asia eikä todellakaan johdu kapitalismista (vapaasta markkinataloudesta) vaan sen puutteesta. Poliittiset päättäjät ovat liikaa puuttuneet talouteen ja yksilöiden elämään sekä manipuloimalla ja pakottamalla kansalaiset uhrautumaan kuvitteelliselle ”yhteisen hyvälle”.

      Tietenkin lopulta syyllisiä ovat kansalaiset tähän tilanteeseen – velkaorjuuteen ja kulttuurin mädäntymiseen itse -, mutta niin kauan kun poliitikot tarjoavat etuuksia ja kansalaiset niitä vaativat tilanne ei tule muuttumaan vaikka mikä puolue olisi hallituksessa. Ostetut äänestäjät ovat muutoksen este.

      Reply
      • 21.3.2019 at 18:57
        Permalink

        Ruokaa ajatuksille:

        Elämme tänään fasistisen kapitalismin aikaa. Rikkaat rikastuvat, ja heidän valta kaikkeen kasvaa. Ihmiset siirtyvät yhä enemmän alas orjan asemaan. Sosialismia käytetään vain näennäis-filantrooppisena välittämisen naamiona johon suuryhtiöiden omistajien toiveet on ympätty ”maailmanpelastamisen” valepukuun. Tässä syy, miksi nykyisen ”maailmanpelastamisen saralla” on niin paljon ristiriitaisuuksia ja näennäistä typeryyttä.

        Kapitalismi vaan on epäonnistunut jakamaan sitä hyvää aina ja kaikkialla. Karl Marx huomasi tämän. Tässä katsaus siihen miten Marx ajatteli asiasta:

        ”Mieti vaikkapa osakemarkkinoita – 1% kansasta omistaa valtaosan osakkeista. Bisnekset maassamme ovat tämän pienen kaveripiirin hallussa. Nämä valitsevat joka vuosi yhtiöidensä johtohenkilöt toimimaan yhtiön tarpeiden mukaisesti. Ei mummi jolla on 10 osaketta, esimerkiksi. Meillä on siis yhteiskunta jossa peruspäätökset tekee korporaatioiden omistajat, ja näiden valitsemat yhtiöiden johtoporsaat. Nämä päättävät missä yhtiö toimii, mitä se tuottaa, millä resursseilla, ja miten käyttää voitot. Joulujuhlissa kiittävät työntekijöitä hyvästä panoksesta. Karl Marx hymähtää tässä vaiheessa, ja kysyy, voiko muuta odottaa? Kun antaa pienen klikin tehdä kaikki päätökset, he toimivat omaksi hyväkseen. Ihmiset on suljettu voitontavoittelun ulkopuolelle.

        Marxin ratkaisu – älä sulje ihmismassoja ulkopuolelle, perustakaa vaikka työläisten osuuskuntia. Toteuttakaa radikaalisti erilainen bisnes-malli. Massat joutuvat elämään korporaatioiden päätösten armoilla, joten heidän pitäisi saada osallistua tähän päätöksentekoon. Jos kerran julkisella sektorilla äänestäjät voivat vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin, miksei tämä päde suuryhtöiden kohdalla? Jos tehdas päätetään siirtää ulkomaille, esimerkiksi? Eivätkä työttömiksi joutuvat, tai alihankkijat, voi muuta kuin alistua? Tämä ei ole demokratiaa.

        Jos väitämme olevamme demokratia, meidän tulisi toteuttaa demokratia ensisijaisesti työpaikallemme. Olemmehan siellä 5 päivää viikossa, 8 tuntia päivässä? Onhan työpaikkamme ainakin yhtä tärkeä kuin kotimme? Olen liiketalouden professori, ja sanoisin että asiat olisivat aika lailla toisin, jos myös työläiset saisivat päättää asioista. Nyt kun pieni klikki kerää maksimaaliset voitot itselleen, tämä järjestelmä palvelee heitä tosi hyvin.”

        Videolla lisää:

        https://www.youtube.com/watch?v=qT1JAzhywfA

        Marxist Economic Theory Easily Explained w/Richard Wolff

        Reply
    • 1.8.2018 at 11:34
      Permalink

      Suomen laissa on sellainen pieni kierous että vaikka kuitit vietäisiinkin krijanpitäjälle niin vastuu kaikesta on yrittäjällä. Kirjanpitotoimiston ei poista vastuuta sillä Suomen laki sanoo että ”yrittäjän pitää tietää”.

      Siksi minä teen 70% työtunneista töistä ja 30% papreihommia. Se tarkoittaa pienempää palkkaa mutta ahneushan se on se joka yrittäjänkin ajaa ajalliseen ahdinkoon. Meillä on maailmassa kaikkea, paitsi aikaa. Ja aika on se joka on arvokasta.

      Ja sitäpaitsi, yrittäjien elämä paranisi jos kaikki tekisivät vähemmän töltä. Silloi useampi pääsisi markkinoille ja valtion verokertymä kasvaisi. Jollaoin veroprosentitkin pienisivät. Ja hosumisen mukanaantuomista ”mokista” päästäisiin eroon.

      Reply
  • 28.7.2018 at 11:29
    Permalink

    Blogisti on loogisesti ottaen täysin oikeassa. Kansallismielisyyden renessanssi vaatii jonkin verran materiaalisesta elintasosta tinkimistä ja tuotantoelämän tähtäimen siirtämistä takaisin lähinnä fyysisten perustarpeiden tyydyttämiseen – periaatteella vähän, mutta laadukasta. Muutoin olemme täysin kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden armoilla ellei tiettyä fyysistä ja erityisesti henkistä omavaraisuusastetta saavuteta.

    Tästä seuraa kuitenkin hurja vastareaktio, sillä perusväestö on saatu hyvin tehokkaasti aivopestyä globaalitalouden edellyttämään progressiiviseen ajattelutapaan. Tämä edellyttää henkisen havaintohorisontin pitämistä hyvin kapeana. Sellainen henkilö, joka tuntee historiaa ja erilaisia kulttuureja laajasti, näkee nykyisen globaalitalouden tarjoaman oravanpyörän hyvin outona ja ymmärtää myös, että sen näennäisesti kaikille tarjoama voittopalkinto realisoituu loppujen lopuksi vain hyvin harvoille. Perusväestölle kehitys tietää vain alati kurjistuva elämää ja lopulta jopa fyysisten perustarpeiden täyttämisestä tulee työlästä ja stressaavaa, mikä on paradoksin huipentuma. Tässä vaiheessa on syytä herätä painajaisesta ja ryhdyttävä selkeästi vaatimaan muutosta. Se on velvollisuus myös jälkipolvia kohtaan, joille olisi jätettävä elinkelpoinen maapallo sekä järjellinen ja sivistystä vaaliva elämäntapa.

    Reply
  • 28.7.2018 at 11:44
    Permalink

    Länsimainen kulttuuri on rappeutunut ja tuhoutuu. Riittävän suuri joukko tekee töitä rappioitumisen eteen. Rappiokulttuurin rahoittajia lienee kuitenkin vain muutaman tuhannen ahneen joukko, jotka hoitavat homman loppuun saakka.

    Reply
  • 28.7.2018 at 13:01
    Permalink

    Ehkäpä paluu agraari-yhteiskuntaan olisi se juttu. Jokaiselle oli jotakin työtä kykyjensä mukaan. Ihminen tunsi tekevänsä yhteistä hyvää ja samalla tunsi itsensä olevan arvokas perheelle ja kyläyhteisölle. Jokainen oli joku ja aikaa vietettiin yhdessä työtä tehden, yhdessä syöden ja yhdessä oleillen. Lapset oppivat pienestä saakka luontaisen elämän kulun. Syntymän ja kuoleman ja työnteon perheensä mukana. Nykyään on vain punavihreä valhe ja kokoomuslainen kuluttamisen valhe.

    Reply
    • 28.7.2018 at 13:39
      Permalink

      Amissien elämäntapa vaihtoehdoksi?…

      ”Amissit esimerkkinä vapaasta alueesta, jossa ryhmät toimivat omaehtoisesti ilman valtion määräyksiä
      Professori Carlson kirjoittaa:

      ”Eräs odottamaton mutta mielenkiintoinen esimerkki olisi amissit, jotka torjuvat valtion haasteet heidän erikoisen rajoittuneilla opetuksellisilla käytännöillään (nimittäin kouluttaen ainoastaan amis-opettajien avulla ja ainoastaan kahdeksanteen luokkaan saakka), jotka käyttävät merkittävästi lapsityövoimaa, ja jotka välttävät sosiaaliturvaa (yhtälailla valtion maataloustukia) periaatteesta. Amissit eivät pelkästään ole pystyneet selviytymään teollisessa, markkinoiden ympäristössä; he ovat kukoistaneet. Heidän perheensä ovat kolminkertaisia amerikkalaisiin perheisiin verrattuna. Kohdatessaan reilun kilpailun, heidän maatilansa tuottavat voittoja hyvinä ja huonoina aikoina.

      Heidän säästöasteensa ovat poikkeuksellisen korkeita. Heidän maanviljelystapansa millä tahansa ympäristöstandardilla mitattuna ovat esimerkillisiä, ottaen huomioon sitoutuneen maaperän hoidon sekä kemikaalien ja keinotekoisten lannoitteiden välttämisen””

      https://blogit.mvlehti.net/anle/2018/03/08/mita-valtio-on-tehnyt-perheillemme/

      Ei taida vaan sopia Suomeen kun täällä vaaditaan mittavia maataloustukia ja sosiaalitukia, säästämisaste on alhainen, ja lapsityövoiman käyttö ehdottomasti kiellettyä kansalaisten keskuudessa.

      Reply
    • 28.7.2018 at 14:56
      Permalink

      Agraariyhteiskuntaan ja torppari (maaorjuus) aikaan ei ole syitä palata. On lukemattomia mahdollisuuksia kehittää yhteskuntaa. Suurvaltojen tuhoutuminen on yksi mahdollisuus, vaikka siihen voi kulua sata vuotta. Ilman ydinaseita ne olisivat jo päätyneetkin uhoilun tasolta tosi toimiin ja tuhonneet toisensa.

      Reply
  • 28.7.2018 at 14:03
    Permalink

    ”Oman heimon ja perheen eteen työskentelyä.” elikkä suomennettuna pitäsi alkaa jehovaksi vai..

    Reply
  • 28.7.2018 at 14:22
    Permalink

    Totta on että yksinkertaistaminen vähentää stressiä ja päinvastoin,esimerkikksi kellon ja kännykän kanssa eläminen on piinaavaa,myöskin aikataulutettu elämä on vastenmielistä,onneksi itselläni on nyt sellainen työ jossa voi tehdä omaan tahtiin,voin esimerkiksi tehdä töitä iltaisin tai öisin,silloin on hyvä työrauha eikä puhelin soi ! Mottoni on ollut jo pikän aikaa että: ’TAVALLISESTI’

    Reply
  • 28.7.2018 at 18:27
    Permalink

    MEDITAATIO MEDITAATIO MEDITAATIO

    Tässä vastaus ! Tässä ratkaisu !

    Reply
  • 28.7.2018 at 19:50
    Permalink

    > kulutustottumusten yksinkertaistaminen

    Pelkkä kulutustottumusten muuttaminen ei riitä. On myös muutettava TUOTANTOTOTTUMUKSIA eli muutettava sitä tavaroiden ja palvelujen määrää, jonka maailmaan tuottaa.

    Nykyaikainen raha- ja kauppajärjestelmä varmistaa, että kaikki mitä tuotetaan myös kulutetaan. Niinpä pelkkä kulutuksen vähentäminen aiheuttaa vain vastaavan kulutuksen lisääntymisen toisaalla. Jotta kulutus oikeasti vähenee, on tuotantoa vähennettävä.

    Valtio tukee tuotannon vähentämistä. Sen ovat jo monet huippu-hyvätuloiset ammatinharjoittajat huomanneet. Esimerkiksi jotkut hammaslääkärit tekevät töitä puoli vuotta ja lomailevat toisen puoli vuotta. Kun vielä lomailun tekee jossain kehittyvässä maassa, esimerkiksi Intiassa, tulee samalla edistäneeksi talouden tasa-arvoisuutta globaalilla tasolla.
    — Nyt tämä tuotannon vähentäminen pitää saada leviämään myös keski-hyvätuloisiin.

    Reply
  • 29.7.2018 at 21:48
    Permalink

    Juu, hävitetään kaikki ja taannutaan nuijakaudelle, siinä se vasta ”hieno” ajatus.

    Reply
      • 21.3.2019 at 19:11
        Permalink

        Ideointia:

        Nykyinen ns. monikultturismi on itse asiassa samanlaisen suuryhtiöiden pakottaman monokulttuurin uutta maailmanjärjestystä kaikkien eri kansojen kurkusta alas pakottamista.

        Monikulttuurisuus voisi jopa toimia, jos sallittaisiin erilaisia maita, erilaisilla asukkailla, erilaisilla talousmalleilla ja erilaisilla kulttuureilla.

        Ihmiset voisivat nuoruudessaan käydä kokeilemassa eri vaihtoehtoja, ja sitten aikuisena muuttaa haluamansa malliseen yhteiskuntaan. Ja perustaa siellä perheen, ja tuntea olevansa tärkeä myös siinä, että tuo lapsia maailmaan, sellaiseen yhteiskuntaan jossa itse viihtyy, ja jota kannattaa.

        Kun eri yhteiskuntamallit vetävät eri määrän ihmisiä puoleensa, voisi näille allokoituja alueita kasvattaa tai pienentää tarpeen mukaan. Tai mikä järjestely nyt olisi paras?

        Reply
    • 4.8.2018 at 11:36
      Permalink

      Näkisin nämä molemmat kommentit tahallisena väärinymmärryksenä. Kehoittaisin lukemaan kirjoituksen uudelleen ja pyrkimään sisäistämään sen sanomaa, vaikka et samaa mieltä olisikaan.

      Reply
  • 31.7.2018 at 10:19
    Permalink

    Kansallissosialismi. Ei mulla muuta.

    Reply
  • 1.8.2018 at 11:55
    Permalink

    Blogisti on oikeassa. Mutta ainakin minulle oli vaikea hoksata ”ydintä”. No, hämäläinen ei ole hidas, mutta sitä ei saa hoputtaa.

    Olen aina sanonut että kulutusyhteiskunnan ja ihmisten ahdinkojen taustalla on aina vertailu ”tarvitsetko vaj haluatko”. Miettikääpäs jokainen mitä asioita te tarvitsette… Kuinka moni ”tarvitsee” älypuhelimen? Väitän että alle promille. Muille riittää 12-16e puhelin. Kalenteri kulkee taskukalenterina kuten ennenkin ja osoitevihko käyntikortteineen on pöydällä. Valokuviakin varten oikeaa kameraa ei korvata kännykkäkameralla. Eikä niistä kännykän tai tableti valokuvista saa ainakaan meikäläinen mitään selvää. Videoista puhumattakaan. Televisio on oikea laite niiden katseluun. Tai kirkas tautavalo valokuvien katseluun.

    Mutta ihmisen sisäinen halu ajaa kokonaisia yhteiskunta taloudelliseen konkurssiin. Me otamme lainaa ostaaksemme kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Se raha jota lainaamme tehdään numeroina tai sitten se tulee säästäväisiltä Aasialaisilta. Sillä rahalla me kulutamme ja ostamme Aasiassa tehtyjä tuotteita jotka menevät rikki. Ja mitä sitten… Meidän haluamme ostaa uuden ja jälleen velaksi. Ja taas Aasialaiset rahoittavat ostoksemme sekä valmistavat tuotteemme. Ja me maksamme korkoa koron päälle.

    Entä lomamatkat? Me jälleen ”haluamme” lomalle. Meidän halumme saa meidän nousemaan lentokoneeseen ja antamaan rahamme pois Suomen talouskierrosta ulkomaalaisille. Jokainen ulkomaamatka tuhoaa kansantaloutta. Mutta me haluamme matkustella ja ”kokea”, vaikka Suomi luotnoineen ja järvineen on yksi maailman eksoottisimmista paikoista.

    Entä ulkomaalaiset Suomessa toimivat yhtiöt? Me haluamme tukea asiakkaina ja ostoksillamme ulkomaalaisi yrityksiä jotka vievät voittonsa verotta maastamme pois. Me haluamme tukea Teliaa, IF:iä, NCC:tä, Skansaa, Puuiloa, Elisaa, Vatenfallia, Nordeaa, Dasnke Bankkia, Alma mediaa, Sanoma Konsernia, Biltema… Se peruste että työpaikat häviäisivät on silkkaa tyhmyyttä. Siinä vaiheessa kun suomalaiset lakkaavat käyttämästä ulkomaalaisten yritysten palveluita tai artikkeleita, ulkomaalaiset vetäytyvät Suomesta. Mutta nyt ne hallitsevat meitä koska Suomessa tehdään euroopan suurinta voittoa. Tuotteesta riippumatta. Ja tilanne muuttuu vain silloin kun suomalaiset lakkaavat käyttämästä ulkomaalasiten palveluita. Jolloin ulkomaalaiset myyvät omistuksensa ja siirtyvät heinäsirkkoina uusille markinoille. Silloin saamme yritykset jälleen itsellemme.

    Entä noiden ulkomaalaisten tahojen verot? Koska suomaaliset ovat niin tyhmiä että omat halut ajavat niitä, ne eivät ymmärrä sitä että ulkomaalaisten yritysten verotta ulos menneet verot kerätään palkkaverotuksessa. Eli, se että suomalainen tukee ulkomaalaista veroparatiisiyhtiötä, se tarkoittaa että suomalainen maksaa omissa veroissaan puuttuvat verot. Ja kun tämän ymmärtää, ymmärtää miten kallita tuotteita moiset ostokset ovat. On sitten kyse puhelinliittymästä tai talosta. Kaikelle voi laskea heti 24% lisää hintaa, jolloin ne ovatkin jo paljon kalliimpia kuin suomaisen yrityksen tuotteet.

    Entäs sitten energia… Suomalaiset haluavat ajaa aujoneuvoilla joissa on paljon tehoa. Jos suomalaiset tyytyisivät edelleen 75hv ajoneuvoihin maanteillä, polttoaineiden kulutus olisi 3.5-5.5 litraa satasella mykyisen 8.5-13 litran sijaan. Mutta pitäähän tehoa olla ainakin 130hv. Mieluummin 220hv. Tämäkin on vain omasta halusta kiinni. Ja se että ajoneuvoja käytetään paljon eikä esim kävellä tai pyöräillä vaikka nytkin on ollut aivan mainio kesä. Sekin on vain omista haluista kiinni. Halutaan näyttää tai halutaan päästä helpolla.

    Omavaraisuus on hieno asia mutta se ei onnistu kaikilta. Ihmiset jotka haluavat asua kaupungissa palveuiden ja viihteen vuoksi, heille se on vaikeaa ja kansantaloudellisesti epätaloudellista matkojen vuoksi. Mutta ihmiset haluavat kuulua suureen laumaan, haluavat lyhyitä työmatkoja ja haluavat tuntea olevansa turvassa. Näiden halujen hinta on korkea.

    Kun talous järkkyy, kaksi vuorokautta siitä alkaa halujen vuoksi kaupungeissa anarkia. Ihmiset ovat ätysin riippuvaisia yhdestä laitteesta: älykännykästä, Ja kun verkot katkeavat, ei osata tehdä mitään eikä saada tietoa mistään. Ja kaikki tämä vain omasta halusta, ei tarpeeta. Tarve on radio ja radioamatöörilaitteisto. Sekä kotitarveviljely. Ne ovat tarpeita.

    Reply

VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.