Kolumni: Politiikan juhannustaiat ja meuhkaamisen taito

Juhannus on minulle henkilökohtaisesti vuoden juhlista tärkein. Sitä ei olla hyvistä yrityksistä huolimatta onnistuttu pilaamaan kristillisillä hömpötyksillä eikä kukaan toistaiseksi ole älynnyt sitä kieltää itämaiden vahvistuksia loukkaavana. Kyseessä on nimittäin pakanajuhla ja menojensa osalta sitä juhlitaan pakanajuhlana vielä 2018.

Kuten joillekin iskee joulumieli jo lokakuussa Cola-pukin ilmestyessä telkkariin, minussa herää ”juhannusmieli” viimeistään kun näen kokon syttyvän. Sen liekkeihin tuijottaessa, kuten vanha uskomus kertoo, saattaa nähdä vilauksia tulevasta. Se hetki kokkoon tuijotellessa on nimittäin kenties ainutkertainen rauhoittumisen ja pohdiskelun hetki minun vuodessani. Nuo ”vilaukset tulevasta” eivät välttämättä ole yliluonnollisesta lähteestä tai jonkin luonnollisen mutta näkymättömän sinne laittamia, vaan oman pääni tuotetta. Eräällä tavalla herkistyneessä tilassa tehtyjä, alitajuisesti tarkkaan suunniteltuja suunnitelmia, joilla on juurikin edellä mainituista syistä taipumus toteutua.

Viime päivien sateet eivät tosin välttämättä muuta sitä tosiasiaa, että kokkojen polttaminen tänä vuonna kiellettiin. Kuivaa kautta kesti pitkään ja kokkoja ei välttämättä olla siksi edes rakennettu. Jos onkin, siinä saa kutsua sissit sytyttämään parisen päivää sateessa kastunutta kokkoa… Kenties kokot kuitenkin kiellettiin taikauskossa siitä, ettei kiusallisesti äänioikeuden omaavat kansalaiset pääsisi vilkuilemaan tulevia? Miksi ei, onhan meillä yhden Suomen tunnetuimman lahkon edustaja pääministerinä, joten voisi kuvitella pienempiin vallankahvoihin päässeen myöskin perinteisemmän uskon suunnan edustajia?

Politiikka asettui omalta osaltani kesälomalle jo viime viikolla ja viimeinen virallisempi kokouskin oli armollisen lyhyt, vain 1,5h joten lomille pääsi kuten koululaisetkin: Pehmeistä käsistä. Kotikaupunkini politiikka on tällä hetkellä melkoisen sotkuista. Täällä on rakennusprojektia ja erilaisten johtajien valintaa alituiseen käynnissä ja periaatteellisia julkilausumia viskotaan puolin ja toisin. Jopa ryhmien sisällä kuohuu, kun tunteita herättäviä projekteja ja hankkeita puljaillaan jos jotenkin päin. Se on toki ikävää kun ihmiset torailevat, mutta se kertoo siitä, että nuo ihmiset ottavat toimensa ja tehtävänsä tosissaan. Tässä kaupungissa on kovin vähän ”jees-miehiä”. Siis sellaisia jotka menevät virran mukana ja myötäilevät sitä joka huutaa koviten. Täällä melkeinpä jokainen osaa huutaa.

Sekavaa, sekavaa ja äänekästä tämä on, mutta kuitenkin tämä vaikuttaa enemmän demokraattisesti valittujen edustajien päätöksenteolta kuin eduskunnassa pönöttävien, linnunpojan lailla suu auki ruokaa odottavien konsensus-hölmöjen. Eduskunnassa ei peistä taiteta. Korkeintaan muistutetaan jonkun kärsimästä mielipahasta ja pyöritellään sivussa sitten vähän numeroita- Näin siis jokusta poikkeusta lukuunottamatta. Mikä kansanedustaja se sellainen on, joka edustaa ainoastaan omaa pankkitiliään ja pukeutuu pikkutakkiin, jotta voi sitten veronmaksajien rahoilla rällätä taksilla pitkin poikin Suomenmaata? Mitä se sellainen edustaa?

Kun puhun huutamisesta, en välttämättä tarkoita konkreettista äänen korottamista, vaan äänenpainoa, puheoikeuden käyttöä ja asioiden sekä mielipiteensä rohkeaa esiintuomista. Kansanedustajan tulee puhua häntä äänestäneiden kansalaisten suulla ja äänellä! Miksi tämä toimii paikallispolitiikassa mutta ei valtakunnan tasolla? Miksi tällaisessa Järvenpään kaltaisessa pahasessa radanvarsikylässä osataan meuhkata vajaan miljoonan rantasaunasta kaikella tiedon, tunteen ja aatteen palolla, mutta eduskunnassa ei osata edes avata suuta miljardien pakolaiskriisistä, sadoistatuhansista työttömistä, vanhusten epäinhimillisistä oloista tai naurettavan korkeasta verotuksesta jonka hedelmät työnnetään suoraan suden perseeseen?

Siinä on mietittävää edustajille sekä eduskunnassa että valtuustoissa juhannuksen ajaksi. Liitän tähän esimerkiksi poliitikoille osan James Hirvisaaren puheesta eduskunnassa 12.3.2015. Tuijottakaa vaikka sinne kokkoon ja jos vaikka ette sieltä viisautta löytäisi, löytäkää itsestänne velvollisuudentunto niitä tuhansia teitä ja lupauksianne äänestäneitä kohtaan!

Hyvää juhannusta veljet ja siskot kansalaiset!

Petri Perta