Ministeri Saarikko ja tasa-arvotoimijat keskustelevat naisiin kohdistuvasta väkivallasta
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko kutsuu eri ministeriöiden asiantuntijat ja keskeisten järjestöjen edustajat pyöreän pöydän keskusteluun naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja tasa-arvosta.
Pyöreän pöydän keskustelu järjestetään Helsingissä tiistaina 23. tammikuuta. Keskustelun tavoitteena on saada konkreettisia ehdotuksia toimenpiteistä, joiden avulla tasa-arvopolitiikan agendalle saadaan nostettua vahvemmin esimerkiksi naisten sukuelinten silpominen, lähisuhdeväkivallan sovitteleminen sekä ihmiskauppa ja prostituutio.
”Meidän pitää tiivistää yhteistyötä viranomaisten ja järjestöjen välillä, jotta voimme paremmin ennaltaehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja auttaa sen uhreja. Siksi kutsun tasa-arvotoimijat yhdessä miettimään näitä tärkeitä teemoja ja myös miettimään konkreettisia keinoja tilanteen parantamiseksi”, tasa-arvoasioista vastaava ministeri Saarikko toteaa.
Lähde: STM
Katso myös:
Siis siitä pitää vielä keskustella ja repiä ”haavoja auki”. Nythän on ollut läntisessä maailmassa itäisen maailman tupsahdettua ”kylään” siipeilemään iäksi kuin entinen serkkupoika (ei Sipilän) on ollut tämä ”ei saa kosketella” risuaita -kampanja. Eli naista ei saa lyödä (ymmärrän tämän), mutta ei liioin olla ”kiva” ja silitellä refleksinomaisesti kuin kissaa kun sellaisen Animalian hylkäämän luontokappaleen tapaa. Toisaalta tuollainen on miehen kannalta kaikkein helpoin ymmärrettävä, sillä kaikki mikä siitä menee yli säätilanomaisten ilmanpaineen vaihteluiden kaltaisten äkkiarvaamattomien mielentilan muutosten läpitunkemattomassa viidakossa, josta ei osaisi pois, vaikka olisi se punainen lankakerä, jolla paluumatkansa yrittäisi varmistaa.
Väkivalta on vakava asia, kohdistui se sitten naiseen tai mieheen, jota viimeksi mainittu sukupuoli myös joutuu kokemaan nyky-yhteiskunnassa perheväkivaltana, josta saattaa saada osansa myös perheen lapset. Pahinta tälläisissä tapauksissa on se, että kun hakattu mies soittaa Hätäkeskukseen apua saadakseen. Hänelle nauretaan päin korvia, että ”minkäslainen mies sinä olet, kun että saa akkaasi pidettyä kurissa”? No, mitäs sitten sellaiset miehet, jotka ”pärjäävät” vaimolleen ”tyrmäysiskulla”.
Silloin loppuu kaikkien viranomaisten huumorintaju kuin seinään ja rangaistusprosessi lähtee käyntiin siltä istumalta, joka tietenkin oikein onkin. Feministijärjestöt ja ”wanhat perinteet” ja uskomukset pitävät kynsin hampain kiinni siitä olettamuksesta – ja jo nyt – myytistä, että väkivallan kohde on aina nainen tai lapset. Ei koskaan mies. Maailma on muuttunut lähes vastakohdakseen siitä mitä se oli esim. vielä 70-vuotta sitten naisten harrastaessa kehonrakennusta tai käymällä vähintäinkin muuten kuntosalilla rautaa kolistelemassa siinä missä miehetkin. Nainen ei ole enää nyrkkeilysäkki pääsääntöisesti, mikä tietenkin on osaltaan hyväkin asia, sillä kukaan ei ole velvollinen kärsimään aiheetonta väkivaltaa sukupuolesta riippumatta iästä ja koosta riippumatta.