Ei niin vapaa lehdistö

Onko meillä enää vapaata lehdistöä?

On hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mitä on lehdistönvapaus? Meillä länsimaisessa yhteiskunnassa sillä tarkoitetaan tiedotusvälineiden vapautta julkaista tietoa ilman sensuuria tai valtion, että esivallan sisältöön puuttumatta. Lehdistönvapaus on demokraattisen järjestelmän peruskiviä. Onpa sitä pidetty myös neljäntenä valtiomahtina, jossa lehdistön tehtävä on vahtia vallan kolmijakoa.

Lehdistölle tai toisin sanoen medialle on aikanaan annettu valta ja tehtävä, joka on ollut hyvin itsestään selvä. Sen tarkoituksena on ottaa kantaa valtaa pitävien tekoihin ja toimiin. Tähän vahdittavien ryhmään kuuluu:

1. poliittinen päätösvalta, eli Suomessa eduskunta ja sen kyky päättää asioista.
2. hallinnollinen toimeenpanovalta, eli valtioneuvosto, eli hallitus ja sen toimien ja vaikutusten arvioiminen.
3. tuomiovaltaa käyttävä oikeuslaitos ja sen antamien tuomioiden oikeudenmukaisuuden arvioiminen.

Median tehtävänä on siis vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja kertoa kansalle mitä vallankäyttäjät tekevät, mutta kuka vahtii mediaa?

Vallankäyttäjät mediassa

Aikaisemmin otinkin jo kantaa vasemmistoliberaaliseen vallankumoukseen, jossa mediaa tarkasteltiin yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisen kannalta pitkällä aika välillä.
Toimittajalla on edelleen suurin valta yksittäisen jutun sisältöön. Lehdistönvapauteen kuuluu, että toimittaja voi olla kuka tahansa. Ikävä kyllä niin sanotut maallikkotoimittajat ovat harvinaisia yksittäistapauksia.

Työnkuva on hyvin yksinkertainen, tee mahdollisimman puolueettomia ja objektiivisia raportteja tiedotusvälineisiin. Tietoa toimittajat keräävät useilla eri tavoilla. Tietolähteinä voi olla lehdistötiedotteet, tiedotustilaisuudet, haastattelut, henkilökohtaiset kontaktit tai vihjeinä, myös sosiaalisesta mediasta on tullut suosittu lähde. Siinä missä ennen oli aikaa perehtyä lähteisiin ja hakea vaikka toista mielipidettä, niin nyt Internet-uutisten aikana tilanne on muuttunut. Nyt ei ole aikaa tarkistuksille, vaan juttu on laitettava ulos mielellään ensimmäisenä.

Nyt kun toimittaja ei ehdi tarkistaa lähteitään tai aikaa vastineen ottamiseen ei ole, niin pelikenttä muuttuu. Tämä antaa vallan myös itse lähteelle, jossa tiedon antaja voi olla aika varma, että faktoja ei tarkisteta. Kuka muistaa vielä jutun, jossa Neuvostoliitto oli kouluttanut 1500 sotahirveä Suomea vastaan. Muuan Suomen yleisradiokin teki korjauksen vasta kuukautta myöhemmin.

Enää toimittajat eivät hae juttuunsa toista mielipidettä ja ne eivät ole kovinkaan syvällisiä. Aina ei mennä edes paikanpäälle, jossa olisi hyvä haastatella vaikka silminnäkijöitä tai osallistujia. Juttuihin kuitenkin täytyy saada eloa, niin uudeksi vaihtoehdoksi on muodostunut toimittajan oma subjektiivinen näkemys, joka täyttää jutun ja antaa sille erilaisen näkökannan. Varsinkin maahanmuuttoon liittyvät uutiset ovat olleet kovinkin värikkäitä.

Julkaistaan tai ei julkaista ja aina kannattaa kilauttaa kaverille.

Toimittajalla on valta ja voima, mutta suurempaa valtaa käyttää toimitus ja päätoimittajat. Mikäli toimittaja haluaa, että hänen juttunsa julkaistaan ja saa palkkaa työstään on hänen noudatettava toimituksen linjaa, jota päätoimittaja valvoo.

Tutkivan journalismin yhdistys kysyi 2016 jäseniltään miten he kokivat lehdistönvapauden työssään. Tutkivan journalismin yhdistyksellä, Oikeustoimittajat ry:llä, Politiikan toimittajilla ja Taloustoimittajat ry:llä on huoli tutkivan journalismin riippumattomuudesta ja kriittisen journalismin toimintamahdollisuuksista Suomessa.

”Jos toimitusten ulkopuolelta tuleva painostus onnistuu kaventamaan kriittisen journalismin tekemistä, suurin häviäjä ovat yleisö ja suomalaiset. Erityisesti tutkivan journalismin tehtävä on kertoa tosiasioita, jotka voivat olla kiusallisia valtaa pitäville. Tämä yhteiskunnan valvontatehtävä on yksi demokratian perusteista.” kerrotaan liitosta.
Kyselyssä joka kolmannes (29,6 %) kertoi, että toimitus oli jättänyt jutun käsittelemättä tai tutkimatta. Kyseessä on tällöin julkaisijan oma itsesensuuri. Sisältömuutoksia oli tehty (27,8 %) muun muassa toimituksen ulkopuolisen painostuksen takia. Ulkopuolisen painostuksen takia kokonaan julkaisematta jääneitä tapauksia oli (13 %).

Jokainen joka on lähettänyt omia mielipidekirjoituksia ja näkökulmia ja juttuja eri medioihin on huomannut varmasti tämän saman ongelman. Ei huolta, ette ole yksin tämän kanssa, vaan myös ammattitoimittajat kokevat tämän saman ongelman omakseen.

No jo on jutut.

Mitähän mahtaa kuulua kuuluisille Panaman papereille? Ylessä on oltu aika hiljaa asiasta. Ketkä muistaa vielä hetkeä jolloin osa Ylen toimittajista jätti työnsä, koska kokivat, että heidän journalistiseen työhön vaikutettiin ulkopuolelta. Ketkä jäi töihin? No ne keihin voidaan vaikuttaa ja ovat siis ostettavissako?

Leikitellään hetki ajatusleikillä. Yle on valtion omistama mediayhtiö, jonka rahoitus lepää viimekädessä eduskunnan päätöksen alla. Aikaisemmin toimintaa oli rahoitettu lupamaksuilla, mutta siitä haluttiin luopua. Vaikka siitä ei julkisuudessa puhutakaan, niin raha ratkaisee. Valtio käyttää budjetoinnissaan omaa omistajanohjausta.

Case Sipilä: Pääministerin asema julkisen vallan käyttäjänä ja tapa puuttua voimakkaasti yksittäisten ammattitoimittajien työhön näyttäytyi sananvapauden rajoittamisena kotimaan lisäksi myös kansainvälisessä mediassa. Kun tähän vielä lisätään yksittäisten toimittajien perustellut irtisanoutumiset, välittyi maailmalle kuva, joka ei sopinut sananvapauden mallimaahan. Kertoi Ilkka Nousiainen.

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Toimituksiin kohdistuu taloudellisesti vaikeina aikoina aina erilaisia paineita. Mtv3 sai valtiolta 3 000 000€ tuen uutistoimitukseen. Samana päivänä se uutisoi näyttävästi otsikolla ”Hallituksen luottamus korkeimmillaan sitten 2015”. Vaikka edellisenä päivänä oli hallitus juntannut läpi kuuluisan Aktiivimallin. Vanha kansan viisaus on, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Taidamme tulla näkemään hyvinkin helläkätistä uutisointia, myös Mtv3 suunnalta.

Case Hesari: Miten muuten kävi Helsingin Sanomien suurelle viestintäkoe keskuksen jutulle. Toimittajat kertoivat, että juttu olisi peräisin salaisista asiakirjoista ja ohi mennen toi esille, että sillä olisi valmiudet seurata Internet viestintää ja seurata yksityisiä ihmisiä. Samaan aikaan kun tiedustelulaki on valmistelussa eduskunnassa.

Artikkelin julkaisemisen jälkeen lauantaina päivällä tasavallan presidentti Sauli Niinistö lähetti tiedotteen, jonka mukaan salaisten asiakirjojen vuotamisesta HS:lle on aloitettu rikostutkinta. KRP:n mukaan ”tutkinnassa selvitetään, onko toimittajakin mahdollisesti syyllistynyt turvallisuussalaisuuden paljastamiseen”. Niinistön ulos tulo oli hyvinkin hyökkäävä, mutta pieni keskustelu Suomen vaikutusvaltaisimman henkilön Antti Herlinin kanssa, johti siihen että sunnuntaina oli jo toinen ääni kellossa. Nyttemmin koko asia on jo unohdettu.

Tähän artikkeliin on poimittu muutama juttu, mutta niissä vaikuttavaa osaa näyttelee raha. Lopullista valtaa pitää käsissään omistajat. Omistajiin ja sidonnaisuuksiin voit tutustua Nykysuomen julkaisemasta artikkelista.

Mediaimperiumin vastaisku.

”Vaihtoehtomedioille on koittaneet synkät ajat. Vaikka valtamedia koki karvaan tappion Yhdysvalloissa ja Englannissa, ovat mediatalojen omistajat pystyneet ajamaan kapinalliset toimittajat pois toimistoistaan ja vaihtoehtomedioita jahdataan ympäri maailmaa.
Vältellen pelättyjä mediamoguleita, on joukko vapaita toimittajia perustanut Iljan johdolla uuden toimituksen Internetiin.

Ilkeä pääministeri Juha ja hallituksen kollegat, joille nuoren Iljan vaientamisesta on tullut pakkomielle ja he ovat lähettäneet häneen peräänsä satoja viranomaispyyntöjä, sekä tuhatpäisen toimittajakaartin. Tarkoituksena on tuhota hänen uskottavuus, terveys ja estää kasvavan kapinatoiminnan leviäminen.

Etsijät ovat löytäneet Iljan syrjäisestä Andorrasta…”

Lainasin Star Wars elokuvista tuttua alkutekstiä, mutta aika osuvasti se sattuu kohdalleen ja me tiedämme mitä MV-lehdelle sitten loppujen lopuksi kävi.

Vastamedian synty.

On hyvä tiedostaa, että vaihtoehtomedioita on ollut aina. Näissä medioissa käsitellään uutisia ja yhteiskunnallisia aiheita perinteiselle medialle epätyypillisestä näkökulmasta. Ikävää on, että aika useasti juuri vaihtoehtomedia tarjoaa sen objektiivisimman näkökulman asioihin. Hyvä esimerkki on uutisointi Yhdysvaltain uuden presidentin virkatyöstä.

Historiassa on aina ollut tapauksia ja ajankohtia jolloin vaihtoehtomediat ovat nostaneet päätään. Yleinen piirre näille on ollut seuraavanlainen. Erilaisen aatemaailman ihmiset ovat vahvasti kokeneet, että lehdistö tai tiedotusvälineistö ei toimi oman vapaan tahdon alaisena, vaan se tarjoaa hyvin yksipuolisen näkemyksen, jossain määrin voidaan puhua jopa propagandasta.

Kun kansa kokee, että media ei ole enää vallan vahtikoira, niin silloin syntyy tarve vaihtoehtomedialle. Median tehtävänä on tarttua yhteiskunnalle arkoihin asioihin. Jokainen voi miettiä seuraavia aiheita joita ei saa arvostella: Euroopan unioni, presidentti, pakolaiset, Islam, nato, leipäjonot, köyhyys, ammattiyhdistysliikkeet…

Aikanaan jos media arvosteli Neuvostoliittoa, niin tehtaankadulta lähti attaseat käymään toimituksissa ja kertomassa – mitä saa sanoa. Nykyään tämä sama toistuu Euroopan Unionissa, jossa kovasti mietitään lisä rahoitusta ja keinoja kampanjoida EU kriittisiä medioita ja puolueita vastaan.

Miksi hyökätä vastamedian kimppuun?

Kaikki muuttui herran vuonna 2016. Kun huomattiin, että vaihtoehtomediat ja sosiaalinen media ovat vahva yhdistelmä. Yhdysvalloissa on aina ollut vahva vaihtoehtomedia, jolla on moni miljoonainen lukijakunta, mutta sen suurin ongelma on ollut pirstaloituminen moniksi pieniksi toimijoiksi. Yhdysvaltain presidentinvaalit muuttivat pelikentän suoraksi sotatoimeksi. Aikaisemmassa artikkelissa käsittelin Trumpia ja sosiaalisen median suhdetta, voit tutustua aiheeseen tästä.

Varsinkin konservatiivinen Breitpart News Network oli Hillary Clintonille ja CNN.lle ylitsepääsemätön este. Breitpatin kimppuun hyökkäsi niin Barack Obama, Clinton ja heitä tukevat mediatalot. Breitpartin uutisointiin on ehdotettu niin totuuskoetta, sen olemassa oloa on yritetty estää ja kiistää.

Valtamediat hävisivät taistelun. Nyt on käynnissä suuri vastaisku vaihtoehtomedioiden luetettavuudesta. Tarkoituksena on kyseenalaistaa vaihtoehtomedioiden tarjoamat uutiset ja paljastukset. Muistutan, että 2016 valtamediat olivat lakaisemassa kuuluisan paljastuksen joka liittyi Clinton säätiöön. Vaihtoehtomediat eivät jättäneet tätä herkkua käsittelemättä, vaan Rush Limbaughin ja Breitpartin kaltaisten toimijoiden ansiosta totuus voi nousta esiin, vaikka valtamedia sen yrittäisi piilottaa.

Brexit ja Trump osoitti valtamedialle, että vaihtoehtomedia voi muuttaa vallan uusjakoa. Aikaisemmin vaihtoehtomedia on kärsinyt huonosta levikistä, mutta Internet ja varsinkin sosiaalinen media on tarjonnut laajan näkyvyyden.

Keinot horjuttaa vastamediaa.

Jotta valtamedian sanelema meidän demokratia halutaan säilyttää. On heidän hyökättävä vaihtoehtomedioiden kimppuun täydellä voimalla. Vie heidän uskottavuus, vie heidän rahoitus, tuhoa jakelukanavat, estä toiminta.

Operaatio Lügenpresse on jo ollut pitkään käynnissä myös Suomessa. Parikymmentä suomalaista päätoimittajaa allekirjoitti julistuksen vastustaa niin sanottuja valemedioita. Koska nämä eivät toteuta hyvää journalistista tapaa, mutta nimittävät itseään medioiksi ja yrittävät hämärtää tai vääristellä tosiasioita. On ollut näkyviä älä usko valemedioihin kampanjointia. Sosiaalisessa mediassa halutaan estää näkyvyys 2016 tuli useita algoritmimuutoksia, jotka heikentää maksutonta näkyvyyttä.

Uusinta uutta on faktantarkistus.

Hyvin onnistunutta on ollut myös mustamaalaus kampanjointi vaihtoehtomedioita vastaan. Nyt jokainen media on joko rasistinen tai fasistinen ja tällä tavalla vaikeutetaan median imagoon. Tällä on suora vaikutus mainostilamyyntiin. Julkisuudessa on jopa paikka paikoin ollut näyttävää kampanjointia ”tiesittekö, että Google mainoksenne näkyy tämän tyyppisellä sivustolla?”.

Paljon puhutaan myös informaatiosodan käynnistä. Julkisuudessa ei ole uutisoitu verkkohyökkäyksistä, jotka on nimenomaan kohdistettu vaihtoehtomedioita vastaan. Etkö pääse kirjautumaan mediaan? No palvelimme on juuri palvelunestohyökkäyksen kohteena. Kyllä tuolla verkossa on välillä täysi sota päällä Tali – Ihantalan taistelut tulee mieleen. Näin ollen vaihtoehtomediat on pakotettu hankkimaan kalliita tietoteknisiä ratkaisuja, jotta toimintaa voidaan jatkaa.

Koska emme vielä elä täydellisen totalitaristisessa valtiossa, niin meitä ei viedä uudelleen koulutusleireihin tai vaan perinteisesti saunan taakse. Medioita ei suljeta koska ne elävät verkossa, mutta niiden toimintaan pyritään vaikuttamaan, kuten Case MV-lehti osoitti.

Loppusanat

”Tämä ei ole loppu. Eikä edes lopun alku, mutta tämä on kenties alun loppu.” Sanoi Churchill aikanaan. Jokainen voi arvioida ja olla mediakriittinen tätä kirjoitusta kohtaan ja näin kuuluukin olla.

Koskaan aikaisemmin ei ole Suomen historiassa tarvittu vahvaa ja kantaa ottavaa vaihtoehtomediaa. Lehdistö ei ole enää vapaata, vaan julkaisuja rajoitetaan. paljastukset halutaan lakaista maton alle. Valtiomahtia vastaan ei saa esittää kritiikkiä, vaikka yhteiskunnassamme on eniten työttömiä ja köyhiä kuin koskaan aiemmin hyvinvointi yhteiskuntamme aikana. Poliittisesti väärät mielipiteet halutaan vaientaa ja mustamaalata. Kansallinen itsetunto halutaan tuhota pala palalta.

Valtamedia ei ole enää vallanvahtikoira, vaan se on kesytetty toimimaan vallankäyttäjien hyväksi. Sitä valtaa ei käytä poliitikot, vaan heidän tukijansa, jotka pyörittävät Suomalaista liike-elämää.

Tämä oli vuoden viimeinen Jykällä on asiaa artikkeli. Tulen jatkamaan ja kirjoittamaan asiat niin kuin ne ovat. En tee tätä rahan tai vallan takia. Tarkoitukseni on tarjota toinen näkökulma asioihin ja sinun lukijana on tarkoitus tehdä arvio olenko oikeassa vai väärässä. Paras palkintoni on se, että elämä tarjoaa mahdollisuuden työskennellä kovasti tekemisen arvoisessa työssä, nimittäin totuuden esitaistelijana.

Oikein mukavaa vuotta 2018 ja muistakaa olla mediakriittisiä, myös meitäkin kohtaan.
PS: Tässä vielä linkki haudattuun tutkimukseen, joka kertoo että kansalaistenluottamus mediaan instituutiona on kadonnut. N luku tutkimuksessa on huomattavasti korkeampi kuin, mitä valtamediat käyttää.