Punalippu vai Siniristilippu – Vasemmistolainen kulttuurivallankumous

Jokainen on varmaan laittanut merkille. Miten systemaattisesti maassamme vainotaan suomalaisuuden tai Suomenlipun ihannointia tai yleensäkin kaikkea isänmaallisuuteen liittyvää.

Miksi olemme sallineet tämän kaiken tapahtua ja miten tässä näin pääsi käymään?

Ensin on hyvä ymmärtää, että matka tähän on ollut pitkä. Aikanaan Mao Zedong aloitti Kiinassa suuren kulttuurivallankumouksen, joka kesti vain kymmenen vuotta ja sillä oli katastrofaaliset seuraukset. Tuolloin ymmärrettiin, että mitä suurempi muutos on, sitä enemmän se vaatii aikaa toteutuakseen. Pelkkä aika ei riitä vaan se tarvitsee tuekseen viestintää ja sopivat kanavat viestinlevitykseen.

Vuosikausia jatkunut määrätietoinen vaikuttaminen.

Aikaa on Suomen maassa ollut yllin kyllin. Meillä on ollut käynnissä jo pitkään oma vasemmistolainen kulttuurivallankumous ja ihan valtionjohdosta ohjattuna. Nyt sinullekin herää kysymys, että mitä v…a? Oletteko koskaan laittaneet merkille, että kulttuuri- ja opetusministerinä on ollut aika useasti vasemmistolainen. Mainittakoon Kalevi Kivistö, Claes Andesson, Suvi-Anne Siimes, Paavo Arhinmäki joilla oli mahdollisuus vaikuttaa kulttuuriin ja opetukseen ja totta kai joukkoon mahtuu liuta Demari ministereitä.
Ministeriössä valtaa pitää kuitenkin virkamiehet, vaikka ministerit vaihtuvat, niin virkakoneisto tuo pysyvyyttä. Nykyinen kansliapäällikkö on demaritaustainen ja Arhinmäen valinta.

Palataan hetkeksi vasemmistolaisuuden oppeihin ” Se pyrkii säätämään ja valvomaan joko suoraan tai epäsuorasti palkkoja, asumisolosuhteita, vieläpä henkistä toimeliaisuuttakin”. OPM:n virkakoneisto on juuri oikea paikka vaikuttaa henkiseen toimeliaisuuteen.
Suomi 100 juhlallisuudet oli onnistunut ja hieno juhlavuosi, johon oli upotettu paljon muutakin kuin isänmaallista ohjelmaa. Afrikassa kiersi koodaribussia ja oli kaikkea Madventures Rantalan kaarnalaivaprojektista lähtien, mutta Askaisten ritaripuistolle ei herunut senttiäkään. Marskin ritarien muistojuhlan päälle vedettiin tylysti punainen rasti. Vanha syväkurkku sanoi aikanaan ”follow money”, minä taasen ”seuraa nimityksiä”.
Oikeat henkilöt oikeilla paikoilla pystyvät vaikuttamaan mielipiteisiin jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Moraali ja omatunto on opittu asia. On siis tärkeää, että voidaan vaikuttaa kasvatukseen ja oppimiseen hyvissä ajoin. Kenen idea on ollut siirtää lastenkasvatus kouluille? Tätä asiaa jokainen voi miettiä itse, keneltä ehdotukset on voimakkaimmin tullut.

Oppimateriaali on myös tärkeässä asemassa kun halutaan vaikuttaa nuoren kehittyvään maailmankuvaan. Me nauramme Venäläisille, jotka ovat muuttaneet historiankirjoihin historialliset faktat. Olemme valmiit kyseenalaistamaan Venäjän valtiojohdon toimet, mutta emme sitä faktaa, että tämä sama tapahtuu meilläkin, mutta hienostuneemmin. Kenenkähän idea on ollut, että oppikirjoihin tuodaan monikulttuurisuutta, feminismiä ja vasemmistoaatetta ja kaikki tämä pikku hiljaa hivuttamalla.

Kun kilpaileva aate on häiriötekijä

Minkä tähden valtion ylläpitämästä mediasta on tullut keltaisempi, kuin keltaisesta lehdistöstä itsessään? Ehkä siitä, että markkinoille on tullut uusi kilpaileva aate, mikä ei sovi vasemmistolaiseen aatemaailmaan. Tämä uusi suomalaisuuden ja isänmaallisuuden aate on tullut EU Suomessa koko ajan enemmän esille ja saanut kannatusta. Miksikäs ei suomalaisuus ja isänmaallisuus on hieno asia ja siihen on tavallisen suomalaisen helppo samaistua. Kilpailu tavallisen kansan syvistä riveistä on alkanut.
Suomea ja suomalaisia on pitkään viety kohti Eurooppalaisuutta ja kansallista identiteettiämme on nakerrettu pois pala kerrallaan. Ei ole asiaa mitä ei olisi halveerattu tai kyseenalaistettu. Kuka muistaa vielä Mustan Marsalkan? Sodissa kuolleet on häpäisty tuon tuosta.

Suomalainen keski-ikäinen heteromies on kiusattu hengiltä. Pitkään on joko suoraan tai kiertoilmaisuin suomalaista identiteettiä heikennetty kaiken maailman kimaltelevin yleistyksin. Vasemmistolainen uutisointi on vedonnut tavalliseen kansaan, välillä on todisteltu asioiden merkitystä julkisuudenhenkilöiden kautta ja taas välillä pinottu kortteja erilaisin tilastoin ja faktoin. Asiaohjelmat ovat tästä hyvänä esimerkkinä, jossa asenteellisuus näkyy vahvana.

Miksi emme nouse vastaan?

Kaikki tämä toimii silloin kun kansalla on luottamus johonkin auktoriteettiin. Yksi sellainen on ollut Suomen Yleisradio, jolla on aina ollut vahva luotto, mutta onko enää? Viimeisin mielipidetutkimus kertoi, että 56 % luotti Yleen melko paljon. Huomattavaa on, että vain puolet pitää Yleä riippumattomana uutiskanavana. Aina kun tulee tilastoja ja mielipidekyselyiden tuloksia. Toimittajat käyttävät otsikoinnissa vahvistusharhaa, koska tietävät, että valtaosa ihmisistä lukee vain otsikon ja Ingressin.

Toiseksi on hyvä tietää, että miten meihin voidaan vaikuttaa. Kun viestintä on tavoitteellista, harkittua ja järjestelmällistä pyrkimystä manipuloida ihmisten uskoja, asenteita tai tekoja. Se luo mielikuvia ja pyrkii hallitsemaan mieliä. Se ruokkii ennakkoluuloja, yhdenmukaistaa ajattelua ja vaientaa erimieliset. Se voi koostua faktoista, väitteistä, huhuista, puolitotuuksista tai valheista. Se voi olla muodoltaan sanallista tai eri tavoin visuaalista. Kuulostaako tutulta?

Propagandalla on väliä.

Kyllä journalistit tietää miten ihminen toimii. Miksi sitten ihmiset ei hae tietoa muista medioista? Noh kyllähän he hakevatkin, mutta olet varmasti huomannut maailman laajuisen valeuutiskampanjoinnin. Vanhat mediat pitää asemansa, kun uudet mediat leimataan valheelliseksi, vaikka olisivat objektiivisempia uutisoinnissaan. Kuinka monelle meistä on opetettu median lukutaitoja? Mediataitoja pitäisi opettaa kaikille, jotta oppisimme ymmärtämään miten median avulla vaikutetaan meihin ja tätä kulmaa käytetään surutta hyväksi.

Viestillä on väliä.

Tätä kirjoittaessa tuli juuri tietoon niin sanottu Alpakkagate, joka paljastuikin vasemmistolaiseksi misinformaatioksi. YLE:n uutisointi 612-soihtukulkueesta ja Alpakoista on hyvä esimerkki, miten vaikutetaan ihmisiin uutisoinnilla.
Miksi media haluaa leimata isänmaallisen kulkueen fasistiseksi? Olisi aivan ymmärrettävää, jos median on pakko myydä julkaisuaan, mutta sitä tarvetta ei ole valtiorahoitteisella medialla. Siinä missä keltainen lehdistö elää lööpeillä, huhuilla ja herkuttelee sensaationhakuisesti, jotta saadaan klikkauksia ja lehti myy.

Nykyisen informaatiotulvan aikakautena me emme lue kaikkia uutisia, mutta otsikot, kuvat ja alkusanat jäävät mieleen.

Tässä otteita 612- uutisoinnista yhdellä kanavalla:

Sinänsä on harmillista, että toimittajat haluavat tehdä yksittäisestä tapahtumasta vääristetyn kuvauksen. Tällä vedotaan tunteisiin ja niihin ihmisiin, jotka empii osallistumisensa kanssa. Kuka haluaisi osallistua natsi tai äärikansallismieliseen tapahtumaan, mutta he ehkä olisivat halunneet osallistua isänmaallisen tapahtumaan. Kukaan ei halua tulla leimatuksi varsikaan aikana jolloin joutuu varomaan jopa omaa puhettaan saatikka somekirjoittelua.

612- yhdistyksen tiedotteessa sanotaan seuraavasti. ”Korostamme edelleen yhdistyksenä kansallista yhtenäisyyttä ja kutsumme kaikki itsensä isänmaallisiksi mieltävät suomalaiset jälleen kerran mukaan osoittamaan hiljaisesti mieltään isänmaan puolesta. Yhteishenki, eteenpäin katsominen, toistemme ja menneiden sukupolvien kunnioitus sekä yhteen hiileen puhaltaminen ovat suomalaisia arvoja, joista on syytä pitää kiinni jatkossakin.” Kulkueen tarkoitus on olla tunnukseton ja isänmaallinen tapahtuma.

Suomen lipun häpäisy pikku asia.

Samaan aikaan tapahtui myös Helsingissä 25 Suomen lipun häpäisy, joka on laissa katsottu rikokseksi. Poikkeukselliseksi tapauksen tekee se, että se tapahtui päivänä jolloin Suomi juhli sadatta vuottaan. Anarkistinen ja antifasistinen Takku.net sivuston kautta on levitetty videota missä liput poltetaan roviolla. Yle uutisoi aiheesta 8.12, mutta ei sanallakaan kerro tai edes epäile, että kyseessä on vasemmistoryhmittymä. Tilanne olisi toinen jos video olisi esitetty vaikka hommafoorumilla.

Marssi on joukkovoiman osoitus

Äkkiseltään herää kysymys miksi rauhanomainen soihtukulkue on haluttu mustamaalata muun muassa ”natsimarssiksi”. Onko siinä jotain väärää, jos Suomen itsenäisyyspäivänä isänmaalliset ihmiset haluavat osoittaa kunnioitusta. Vai eivätkö jotkut siedä marssin symbolista määränpäätä Helsingin Hietaniemen sankarihautausmaalle.

Suomessa on marssittu ennenkin. Marsseilla on haluttu tuoda esiin yhteishenkeä, joukkovoimaa ja poliittista sanomaa. Vasemmisto on ollut aina valmis marssimaan, mutta 70 ja 80 luvun kulta-ajoista on osallistujamäärät tippunut rajusti. Tuo entinen vasemmistolaisuuden voimainnäytös on kuihtunut olemattomaksi. Ennen vanhaan kuorma-auton lavalla kulki soittokunta ja katujen varret oli täynnä katselijoita. Nyt punainen Vappumarssi on enää pelkkä vitsi, jos sinä olisit vasemmistolainen haluaisitko sinä olla naurualaisena? Miten kokisit jos kilpaileva aate ottaisi paikkasi ja pystyisi samanlaiseen voimainnäytökseen? Vastustaminen on luonnollinen reaktio, vai mitä.

Ei siis ole vasemmiston etujen mukaista, että tässä maassa voisi vielä syntyä isänmaallinen kansanliike. Se ei sovi heidän maailmankatsomukseen, koska se voisi vaarantaa heidän omat tarkoitusperät, kuten Suomen syventyvän integraation Euroopan unioniin ja sitä kautta uusstalinistiseen liittovaltioon.

Mainittakoon, että tiedotusvälineissä ilmoitetut osallistujamäärät voivat sisältää hieman liioittelua. Yle uutisoi vasemmiston järjestämästä mielenosoituksesta ”Noin tuhat osoitti mieltä natseja vastaan” Samoin uutisoitiin, että alpakka tapahtuma keräsi viisi tuhatta osallistujaa. Kulkueesta kerrottiin ”Mielenosoituksissa otettiin kymmenen kiinni – muutoin oli poliisin mukaan rauhallista” osallistujia oli arviolta 2800 612 kulkueella. Otsikointi ja ingressi antavat erikuvan tapahtuneesta ja sehän on tarkoituskin. Näin luodaan kuvaa vaarallisesta kulkueesta, jossa tehtiin useita pidätyksiä. Vasta tekstistä löytyy, että yhtään kulkueeseen osallistunutta ei pidätetty.

Tiedätkö miksi ihmiset nauroivat tullessaan Hesperian puiston kohdalle? Niin voi sitä tavallisen ihmisen riemun määrää. Kun nuoret vasemmistolapset huutavat ja haukkuvat heitä natseiksi. Jokainen varmasti tunsi sisällään hilpeyttä omasta itsestään, näin sitä tullaan natsiksi yhdessä yössä.

Objektiivisuus ja journalismin uusi aika

Toimittajakoulutuksen uusi aika alkoi Tampereen yliopistossa vuonna 1993, kun tiedekunnan ja opetusjaoston antama journalistiikan opetus yhdistettiin. Vuoden 2011 alussa tiedotusopin laitos yhdistyi osaksi Viestinnän, median ja teatterin yksikköä.
Mitä voimmekaan odottaa vielä tulevaisuudelta. Tampereen yliopiston uusin mediayhteiskunnan blogi alkaa otsikolla – Natsit marssivat lastenjuhlan yli 5.12. Tämä on sitä arvoliberalismia parhaimmillaan punavihreäkupla, joka muhii yliopistomaailmassa.
Tutkittua tietoa on, että journalistiikan ja viestinnän opiskelijat olivat kaikkein vihrein ryhmä. Vihreitä kannatti 47,7 prosenttia ja vasemmistoliittoa 27,3 prosenttia toimittajiksi opiskelevista. Sosiaalidemokraatteja kannatti 11,4 prosenttia, eli punavihreiden kannatus oli ilman Sdp:tä 75 prosenttia ja Sdp mukaan luettuna 86,4 prosenttia.

Ei ihme, että nykyajan uutisoinnissa näkyy vahva niin sanottu oma mielipide, oli sitten kyseessä kirjoitus tai lähetys.

Kun tiede tappoi objektiivisuuden

Kansa ja lukijat odottavat toimittajilta syvällisyyttä ja journalismin elinehtona pidetään luotettavuutta ja uskottavuutta. Journalistin tiedollinen ohjenuora on ollut perinteisesti objektiivisuudessa. Nykyajan uutisointia lukiessa kyllä tulee ihan jotain muuta mieleen. Joskus on pakko pysähtyä ja kysyä mitä objektiivisuudelle on tapahtunut?

Objektiivisuutta on alettu pitää tiedollisesti epäuskottavana ja eettisesti arveluttavana käsitteenä niin journalismissa että sen tutkimuksessa. Kyllä luit täysin oikein, on siis totta että toimittajamme opetetaan kohtaamaan maailma eri tavoin, miten tavallinen kansa sen näkee. Taustalla on yhteiskuntatieteissä vahvistunut tieteentutkimuksen ajattelutapa (Sosiaalinen konstruktionismi), jonka mukaan kaikki tieto on ihmisten tekemää rakennelmaa, tällä pyritään yleensä muuttamaan vallitsevaa käsitystä tutkittavan asian luonteesta. Koska maailmaa ja sen tapahtumia ei voi peilata sellaisinaan, on objektiivisuudesta haluttu luopua.

Ei tarvitse ihmetellä miksi uutisointi on muuttunut pikku hiljaa. Teknisesti ottaen ei kukaan ole tehnyt mitään väärää. Toimittaja opiskelijat on opetettu tekemään asiat toisin ja etiikka mahdollistaa niin sanotun oman mielipiteen toimittajalle, mutta pois sulkee ulkopuoliset vaikutus yritykset toimituksen ulkopuolelta. Eli jos X ryhmä haluaisi vaikuttaa johonkin asiaan, he jättävät vinkin. jolloin se ei ole enää ulkopuolinen vaikutusyritys. Näin toimittaja voi julkaista, jos se on hänen henkilökohtaisen vakaumuksen mukaista.
Zacharis Topelius sanoi aikanaan ”on kaksi voimaa, jotka voivat siirtää vuoria satu ja usko” Kuinka oikeassa hän olikaan, kun katsoo nykyaikaista mediaa.

Jykällä on asiaa

Journalistin ohjeet alkavat seuraavasti: Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä. Ammatillisen aseman kohdassa kaksi sanotaan: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Edellisessä kappaleessa luit otteita journalistisista perusteista. Miten meni niin kuin omasta mielestä?

Kirjoitin aikaisemmin Näkökulmassa: Vasemmistolaisuus, EU ja uusstalinismi – Tavoitteena harvainvalta seuraavasti: ”Olet varmasti myös huomannut, että muun muassa Suomen mediassa on vahva vasemmistoleima. Hälyttävintä on, että määrällisesti pieni ryhmä pystyy vaikuttamaan vahvasti yleiseen mielipiteeseen median välityksellä. Suurin osa toimittajakunnasta tunnustaa vasemmistolaista aatetta joko kokonaan tai osaksi omaa ideologiaa ja se näkyy myös artikkeleissa”.

Toimittajan ammatti on Suomessa vapaa, eli siihen ei vaadita tietyntyyppistä koulutusta. Varsinkin aiemmin toimittajan työhön pätevöidyttiin elämänkokemuksen kautta. Ensikerralla sitten uutta aihetta.

Case Trump maailman ensimmäinen some-presidentti
” ja niinTwitter soi ja naamakirja laulaa”