Kuntapoliitikko haastaa mediat gallup-kisaan, – Tuotto hyväntekeväisyyteen
Eurajoen kuntapoliitikko Jani Rantanen on heittänyt haasteen medioiden edustajille. Lupaa luopua kokouspalkkioistaan jos häviää.
Haaste kuuluu näin,
mikäli julkaisemanne kannatusmittaus on lähempänä todellista vaalitulosta kun minun arvioni, lahjoitan kaikki minulle 2018 maksettavat kunnallisvaltuuston kokouspalkkiot Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Minun arvioni osuessa lähemmäs vaalitulosta, te kaikki politiikkatoimittajat keräätte keskuudestanne 3000 euron lahjoituksen kyseiselle järjestölle.
Nykysuomi tavoitti kiireisen kuntapoliitikon lyhyesti kommentoimaan mistä ajatus on saanut alkunsa. Rantanen kommentoikin olevansa lopen kyllästynyt gallupeihin, joiden tulokset heittävät liian usein todellisuudesta. Kyseessä on enemmänkin yritys vaikuttaa mielipiteisiin, kun uutisoida todellinen tilanne.
Rantanen sanookin tempauksella yrittävänsä katsoa seisooko mediatalot galluppiensa takana, eli uskaltaako yksikään lähteä mukaan haasteeseen.
Nykysuomi ei ole julkaissut galluppeja, eikä tehnyt tutkimuksia, eli nykysuomi ei osallistu tähän haasteeseen.
”Ketä seisoo sanojensa takana?”
Ei, vaan KUKA!
Jos haluaa uskottavuutta hyvälle asialleen niin kielenkäyttöön kannattaa panostaa niin ettei se syö uskottavuutta. Ja toisekseen mitään lyömaseita ei kannata tuolla tavalla tarjota viherpaskanaamasuvakkien käsiin, ne tarttuvat tuollaiseen aina.
Ns. Gallupit ovat alastonta mielipiteen muokkausta ja pyrkimyksenä on synnyttää Tsunami-ilmiö lyömällä rumpua esim. ehdokkaan homoudella tai muulla muoti-ilmiöllä jonka perikuvaa kyseinen ehdokas edustaa perustaen ns. ”periaatteensa” tuuliviiri -politikointiin vailla minkäänlaista pitkäjänteistä tai omakohtaista ajasta riippumatonta ideologista näkemystä maansa kehittämisen suunnasta perustuen katsantokantaan pelkän järjen käytön tuloksena irrallaan siitä maailmanlaajuisesti pinnalla olevien juntta -politisoinnin suunnasta, johon kaikki kansakunnat sairastuvat kuin karanneeseen Ebolaan vailla aivoja idolisoiden kuin nuoret jotain kulloistakin populaarikulttuurin kiintotähteä.
Kun kaikki ovat pinnallisia tuuliviirejä. Silloin ei ole riski eikä mikään uida vastavirtaan, jota aivojen käyttäminen vääjäämättä tarkoittaa niin syvistä ja perustavaalaatua olevista asioista kuin syntymämaansa harjoittama politiikka lähitulevaisuudessa. Se ei voi milloinkaan voi perustua samaan kuin jatkuva hiusten värin tai kampauksen vaihtaminen ”piristääkseen” itseään ja muita.
Millä metodeilla gallupit vertaillaan?