Laskuvarjohyppääjä selvisi 5km pudotuksesta ilman laskuvarjoja
Brat Guy kertoo vihdoin tarinansa.
Muutamia vuosia sitten olin hyppäämässä ensimmäistä laskuvarjohyppyäni. Alkuun lentokone oli hieman myöhässä, mutta saapui vihdoin kentälle ja pääsin ilmaan. Koneessa kun luukut avattiin oli viimeisimpänä mielessäni, kunpa laskuvarjo vain toimisi.
Hypättyäni adrenaliini valtasi kehon, kaikki meni hyvin ja tuli aika avata varjo. Ihmetelin miksi varjo oli niin pieni, eikä hidastanut vauhtia yhtään. Se ei ollut auennut… Paniikki valtasi kehon, jolloin ohjaaja Bill tarttui laskuvarjon köysiin ja yritti riuhtoa varjoa auki. Tämä ei kovassa tuulessa onnistunut, vaan oli pakko avata varavarjo.
Kauhukseni varavarjo sotkeutui ensimmäisen varjon köysiin, eikä auennut. Ohjaaja otti puukon esiin ja yritti katkaista ensimmäisen varjon köydet. Tämä oli mahdoton tehtävä köysien ollessa niin solmussa.
Viimeinen asia jonka Brad muistaa oli sanat Billille, ”kuolemmeko me?”
Sen jälkeen molemmat mätkähtivät lähes 80km tuntivauhdilla golfkentälle ja pyörähtivät vesiesteeseen. Maasta Brat muistaa vaan Billin elottoman kehon kiinni hänessä ja muistaa yrittäneensä herättää Billiä. Kipu Bradin selkärangassa oli sanoinkuvaamaton. Joukko pudotuksen nähneitä golfaajia oli kerääntynyt heidän ympärilleen ja kutsuneet apua. Bill lennätettiin helikopterilla sairaalaan ja Brad seurasi ambulanssilla perässä.
Bradillä murtui selkäranka sekä ylhäältä, että alhaalta, rintalastassa oli murtumia ja niskassa. Sairaalasta päästyään Brad tunsi syyllisyyttä ja häpeää aiheuttamastaan kärsimyksestä läheisilleen ja Billille. Brad masentui pitkäksi aikaa, kunnes hakeutui ammattiauttajan juttusille. Sittemmin Brad on päässyt irti masennuksesta ja aikoo ottaa yhteyttä hyppyohjaajaansa Billiin.
Nykyisin Brad lähettää Youtube kanavallaan videoita, jossa myös yhdessä kertoi lyhyesti tarinansa.
Lähteet: Youtube ja ladbible