Näkökulma: Valtamedian omavalvonta
Atte Jääskeläinen kyseenalaistaa Julkisen sanan neuvoston Helsingin Sanomien haastattelussa ja miettii omaa valvontaelimen perustamista. Okei, kaunis ajatus, mutta jos ottaa huomioon herran aikaisemmat saavutukset uutisten sensuroinilla ja pimittämisellä ehkä se kauniskin ajatus karisee sitä myöten pois.
Suomen medioiden säälittävä tila on juuri näiden Jääskeläisten vika. Eikä pienemmissä määrin JSN ole edesauttanut kehitystä medioiden totaaliseen kartelliin.
JSN koostuu melkein yksinomaan toimittajista, missä he valvovat itse itseään. Suomessa on valvontaelin lähes kaikelle merkittävälle ja ne kutakuinkin toimii, mutta mediat vaan saa mellastaa mielinmäärin. He ovat nerokkaasti rakentaneet toimintaympäristön, jossa ei voi joutua vastuuseen millään muotoa, sillä he valvovat itse itseään. Julkisen sanan neuvoston kokoonpano tästä Linkistä
Nyt muutaman vuoden aikana on huomattu, että on alkanut syntymään medioita, jotka toimivat JSN:n ja Jääskeläisen käskyjen ulkopuolella. Syntyi valtamedian keksimä termi ”valhemedia”. Heillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin mustamaalata uusia toimijoita alalla, jotka eivät suostuneet heidän käskyjensä alle. Tulee varmaankin aika, jolloin nämä syytökset käsitellään oikeussalissa ja katsotaan onko se esimerkiksi liiketoiminnan häirintää. Ennakkotapaus tulee ennemmin tai myöhemmin. Sitä en tiedä olemmeko me sitä haastetta nostamassa. Asiahan ei sinänsä ole uusi Suomessa, onhan tiedotus toimintaa saanut aina tehdä kuka tahansa. Nyt ”mielipidemedia” on kuitenkin takajaloillaan, kun heidän liiketoimintaansa uhkaa totuusmedia vailla minkäänlaista valheellista ohjausta.
Ansioitunut toimittaja Johanna Vehkoo kirjoitti valhemedioista ”paljastus artikkelin” (valheenpaljastaja). Artikkelin, joka oli täynnä asiavirheitä. Kansalainen.fi veikin asian JSN:n käsittelyyn, mutta lopputulema oli arvattavissa. Ei korjattavaa, vaikka artikkeli oli keksitty asiavirheineen. Ei lähteitä, ei linkkejä, eikä mitään, mikä edes etäisesti muistuttaisi uskottavaa uutisointia.
Vehkoo väittää ettei esimerkiksi Nykysuomella tai Kansalainen.fi:llä ole julkaisun vastaavaa sivuilla esillä. Kansalainen jaksoi pyytää oikaisun, mutta itse en vaivautunut. Tiesin, että siitä tulee (jos tulee) pienen pieni merkintä artikkelin loppuun, jota kukaan ei edes huomaa. Tämä Vehkoon kirjoitus tulee usein esille sosiaalisessa mediassa artikkeleidemme levitessä siellä. Välillä se ärsyttää, välillä taas jaksaa osoittaa Vehkoon artikkelin täysin virheelliseksi ja tuo sitä kautta mielihyvää todistettuaan millä tolalla ”valtamedia”on Suomessa. Artikkelissa ei ole mitään uutta, eikä valtamedian toimintatavassa. Sehän sinänsä noudattaa valtamedian yleistälinjaa, jossa luodaan paikkaansa pitämätön mielikuva. Tässä tapauksessa Johanna Vehkoo (joka on muuten Julkisen sanan neuvosten jäsen) yrittää mustamaalata medioita, jotka uutisoivat rehellisesti ilman kenenkään ohjailua.
Allekirjoittanutta haastateltiin väitöskirjaan, joka julkaistaan tämän vuoden lopulla. Aiheena oli vaihtoehtomediat. Haastatteluissa toistui usein kysymys vaihtoehtomedioiden luotettavuudesta, jotka pyysin tarkistamaan. Kysymykset muuttivat muotoaan taustojen selvittelyn aikana. Oli hienoa kuulla haastattelijan sanat ”kyllä oikeessa olit”. Kun lopulta saimme itse haastattelun tehtyä mainitsi itse haastattelija, että hänen käsityksensä vaihtoehtomedioista muuttui kovasti. Ilmeisesti positiivisemmaksi, sitä en tarkistanut.
Väitöskirjaprosessista monesti myös keskustelimme, että olemmeko me ”vaihtoehtomediat” se valvova elin. Kiistin jyrkästi asian, sillä meille valtamedian mielipideuutisointi on vain yksi uutisaihe. Kun he tekevät mielipide- tai valheellisen uutisen, niin me uutisoimme sen ja kerromme valheellisesta uutisoinnista. Se ei ole valvontaa, vaan uutisointia.
Mitä tulee Jääskeläisen omaan valvontaelimen rakentamiseen, niin naurunpurskahduksia se lähinnä saa aikaan. Taas yksi omavalvonta julkiseen käyttöön. Se on normaalia, että yrityksillä on sisäistä omavalvontaa, mutta valtamedia on taas tekemässä yhtä uutta julkista omavalvontajärjestelmää.
Rakentakaa Suomeen uskottava valvonta medioille, eikä niitä ”omia”. Nykysuomi on myös mielellään tällaisen rehellisen ja uskottavan toimielimen valvonnan alla.
Julkaisuvastaava
Juha Korhonen
Nykysuomi.com
Johanna Vehkoon ”valheenpaljastaja” vailla mitään lähdetietoja, linkkejä, tai muuta faktaa. Artikkeli löytyy helposti googlesta kokonaisuudessaan. Me emme linkitä sitä meidän sivuillemme.
Suomessa valvonta on tehokasta kansalaisia kohtaan,mutta viranomaiset ja media/eliitti saavat mellastaa yhteisen sopimuksensa mukaan mielin määrin,kunhan tekevät sen kansan kustannuksella tai kansa kohteena.
Lobbari. Se on juuri noin. Mut ajat muuttuu, hitaasti mutta varmasti.