Koulutetut nuoret haluavat varmuuden tulevaisuudesta, kertoo Akavan ja Dansken tutkimus.
Akava ja Danske Bank ovat hiomassa korkeakoulutetuille nuorille räätälöityä pankkipalvelupakettia, ja tekevät po. projektia palvelevaa tutkimusta. Haastatellut opiskelijat ja valmistuneet ovat osoittautuneet odotettua perhekeskeisemmiksi ja konservatiiveimmiksi, mutta tutkimus tuo huonojakin uutisia:
Vakituisen työsuhteen löytäminen huolestuttaa nuoria. Vastavalmistuneet eivät uskalla tehdä suunnitelmia, jos he eivät koe tulevaisuuttaan turvatuksi.
– Vastavalmistuneen elämä näyttää täyttyvän tasapainon ja hyvinvoinnin löytämisestä niin ammatillisesti kuin taloudellisestikin. Perhe, arki ja työ muodostavat elämän peruspilarit, ja prioriteetit säilyvät, vaikka elämä kulkee eteenpäin. Enemmistö vastavalmistuneista hakee vakaita työpaikkoja ja turvaa, kertoo liiketoiminnan kehitysjohtaja Rami Tättilä Danske Bankista.
Siis: Meillä on nuoriso, joka haluaa säntillistä elämää, ja valtio joka ei tarjoa heille siihen mahdollisuuksia. Tältä johtopäätökseltä ei voi välttyä. Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Kun koulutetut nuoret lykkäävät perheenperustamista elämän epävarmuuden takia, se on vähintään yhtä faatali ilmiö kansakunnalle, kuin syrjäytyvien nuorten itsetuhoisuus, ellei vakavampikin. En nyt tarkastele sitä, auttavatko vaaravyöhykkeessä olevaan nuorison-osaan suunnatut massiiviset ja huomattavan määrän julkisrahoitteista väkeä työllistävät toimet kohderyhmiään takaisin normaalielämään, vai tukevatko epäsosiaalisen elämänvaiheen pitkittämistä. Onnistuessaan nuorisotyö palauttaa pudokkaan rattaille, -joilla jo olevat näkevät tulevaisuutensa epävarmana.
Nuorten tulevaisuusskepsismi oikeastaan vain kertoo heidän älykkyydestään: He näkevät etteivät asiat ole kunnossa. Ikävä puoli on, että tämä haittaa heidän elämänsuunnitelmiaan. Tähän haasteeseen ei voida vastata lisäämällä kaikenlaista erityishyysäämistä, ”nuorisotakuita” yms. tilpehööriä. Vika on yhteiskunnassa, työmarkkinoissa ja hallinnossa, ei nuorissa. Em. tutkimushan osoitti nuorten haluavan juuri sitä mitä yhteiskunta on perinteisesti heiltä odottanutkin.
Vastavalmistuneet ovat myös yllättävän konservatiivisia. Lähes kaikki haaveilevat perheestä ja lapsista, haluavat viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa sekä arvottavat perheen ja hyvinvoinnin ammatillisen menestyksen edelle.
Ei nuorissa mitään vikaa ole, ongelma on päättäjissä. 
”Kun vika on Johtajissa se on hyvin paha koska sitä ei oikein millään saada korjatuksi.”
– Suomalainen sananlasku.
Hossilla on hyvä sananlasku. Toisaalta, nykyään opiskellaan vanhemmaksi kuin ennen. Se tarkoittaa että osa elämästä ja palkasta on kadonnut ja siksi pitäisi heti päästä koulutustaan vastaavaan työhön. Ja se että ensin tekisi jotain muuta ennenkuin saisi oman alan töitä, on mahdotn ajatus.
Itse olen tärmännyttähän monta kertaa. Yhtenä ongelmana on myös palkka. Suomessa ei vielä vanhemmat käy työhaastateluissa nuorten puolesta kuten Ruotsissa. Mutta vaatimukset on taulukkojen yläreunasta. Ja sitten kun tarjotaan konkreettista palkkaa (sitä minkä arvoista ko. työ on) ei sitä oteta vastaan kun palkka on ”liian pieni”. Eli, oma elämäntilanne on usein pilattu kaikenmaailman vipeillä ja kuukausimaksuilla niin pahasti, että pitää saada tietty määrä palkkaa että pystyy ylipäätään syömään.
Syynä edellisen kaltaiseen ongelmaan on se että nuoret eivät osta mitään ”ostamalla”. Enää ei osata laskea kuin se paljonko jokin asia maksaa kuukaudessa. Ja näitä kuukausieriä sitten kertyy toinen toistaa ihmeellisempinä summina. Ja kun sitten valitetaan työhön otettaessa että tarvitaan tietty määrä palkkaa jotta voi elää, niin suututaan kun sanoo:”Se ei ole minun ongelma. Tästä työstä maksetaan xxx-euroa kuussa. JOS sen hoitaa ilman reklamatioita”.